PÄIVÄ BLONDINA (ANTEEKSI KAIKKI VAALEAVERIKÖT)

Nyt tiedän, miltä tuntuu olla dysfaatikkona tai dementoituneena tai blondina.
Onkohan kukaan tohtori muuten tutkinut, dementoituvatko blodit huonommin kuin muut? Ainakin heillä on niin loistavia ajatuskuvioita. Luulisin etteivät.
Joka tapauksessa.
Sain puhelun iltapäivällä klo 16.00 jälkeen (I puolustus): "Ostaisitko rautakangen"  Juu, sanoin ja lähdin sitä ostamaan. Suuntasin siis isoon kauppaan, jossa oli paljon muutakin ostettavaa ja katseltavaa (tilipäivä = II puolustus). Koriin löysivät saunamittari, naamarasva, hiusvaha, fööni, lattiamoppi, tiskiainetta ja paljon muuta, jotka olivat hyvissä tarjouksissa. Saavuin siis miehiselle osastolle viimeisenä (miksi se on kaupan perälle sijoitettu = III puolustus) ja ostin 7 kg rautakangen. Komea ja kärjestään terävä.
Valtavan tavaramäärän ja rautakangen kanssa taiteilin itseni kassalle ja autoon sekä lähdin vielä töihin. Laitoin sitten viestin: "Sorkka rauta ostettu" Harmittelin vielä, kun en viitsinyt tekstiviestiin korjata yhdyssanavirhettä.
Sain puhelun: "En tarvitse sorkkarautaa vaan rautakangen, ehditkö käydä vaihtamassa?" Ehdin, vastasin ja menin kolmeksi tunniksi töihin.
Kahdeksan jälkeen lähdin pituiseni rautakangen kanssa kauppaan ja vaihdoin ostoksen. Vaihtajaneiti otti kangen armollisesti itselleen, ettei minun tarvitsisi enää kulkea kaupan läpi törröttävä kanki kainalossani. Miesten paratiisiin siis ja kävi hakemassa pelakuita (puutarhaosasto on siinä vieressä kivasti) ja suojaruukkuja sekä ulkolämpömittarin (tosi sievä). Niin ja sen sorkkaraudan.
Tulin sitten lopuksi kotiin ja innoissani heiluttelin sorkkarautaa jo autosta noustessani.
"Minä kyllä pyysin rautakankea, sorkkarauta mulla jo on."
Niin oli ollut minullakin. Molemmat, saman illan aikana.
                             -