KESÄMUISTO

Ajelin muutama päivä sitten kotia kohti töistä. Pelloilla kaarteli lintuja, leikattu nurmi tuoksui. Jossakin lämmitettiin saunaa. Kesäisen heinikon reunustamalla pihatiellä näkyi joukko lapsia. Pienin oli vielä vaippapeppu, tuttisuu, isoin siinä 9...10-vuotias. Pikkutyttöjä ja poikia. Kesälapsia shortseissa, uikkareissa ja hamosissa.

Samalla hetkellä vahvasti muistin, miten ennen kuljettiin samalla tavalla lapsiporukoissa kesäisin. Yhtäkkiä keksittiin antaa kyytiä koko porukalle maitokärryillä, lähdettiin hetken päätöksellä uimaan, seikkailtiin pelloilla, leivottiin savikuppeja ojanvarsisavesta. Joesta oli mukava sukeltaa simpukankuoria, välillä juostiin metsässä ylös mäkeä siirtolohkareille ja leikittin hetki kotista eritasossa olevien kivien päällä. Viiden aikaan oli oltava kotona ruokapöydässä, eikä kelloa ollut silloin kellään. Nälkä taisi olla paras kello.

Joskus vaan makoiltiin pihanurmella ja oltiin vaan. Mutta vain hetken, sitten taas joku keksi jotain kivaa.
Ja menoksi.