Monia ihmisiä sanotaan luoviksi ja monia ei taas lainkaan. Eilen keskustelimme keskinkertaisuudesta. Osaa vähän sitä ja tätä, muttei mitään erityistä huipusti. Ei maalata, ei säveltää, ei soittaa. Ymmärtää onneksi itsekin, ettei osaa ja siksei kiusaa muita stukkolustroillaan.
Samalla puhuimme siitä, miten merkityksellinen ja merkityksetön samalla hetkellä ihminen voi olla.
Kiipesin melkoisen korkean kiven päälle viime viikolla. Ponnistelin kunnolla ja tyytyväisenä pääsin perille huipulle. Tuuli tuiversi tunturissa ja heilautteli ihmistä. Samat tuulet ja sama iso kivi on ollut siellä aina; minusta riippumatta. Minä oli vallan merkityksetön siinä ja samalla merkityksellinen päästessäni perille.
Pääsin perille monessa mielessä, varsinkin omassani.
-
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kiipeämistä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kiipeämistä. Näytä kaikki tekstit
torstai 30. heinäkuuta 2009
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Polku
Saunapolulla uusi matto. Vihreään loimeen kudottu kaikki värit. Tuo keltainen, punainen, valkoinen ja musta. Kaikki muistan.
-
Palokärki tuli pihaan ja riehui linnunpöntöllä. Kaikin keinoin koetti tunkea itseään pesään ja riehui kuin mieltä vailla. Sinisenmustat si...
-
Sirkuksen kevein tyttönen kiipeää narutikkaita ylös kuin hissillä. Jalat lentävät puolilla, tuskin hipaisten niitä. Ylhäällä, korkeuksissa...
-
Rautaa voi jalostaa moneen tarkoitukseen. Kuumentamalla ja takomalla sen olomuotoa saa muutettua. Kovaksi, kestäväksi. Melkein ikuiseks...