SANOJEN RAKASTAJA

Aika aikaa kutakin. Ja sanoi pässi kun päätä leikattiin.
Nooh. Asiaan.
Uusien asioiden ja tavaroiden myötä on tullut paljon uusia sanoja.
Mievoni isä on syntynyt 1898 Karjalan Soanlahdessa. Hänen puheessaan olisi ollut paljon sanoja, joita tuskin olisin ymmärtänyt. Hänen puheessaan vilahtelivat lesti, naskali, kosmuskynä, pikilanka, juoblukka, kartohka, polviremmi, nahkapaska, brosa, jäyzä, brtska pitska, liebuska, tiihpo. Olen joitakin noista oppinut puolen vuosisadan aikana, mutta paljon on jäänyt hämäräksi.

Mutta mitäpä hän ja 1919 syntynyt anoppini mahtaisivat ymmärtää sanoilla kännykkä, läppäri, langaton, wlani, ipodi, spammi, netti, virtuaali, hitas-asunto, webasto, emolevy, keskusmuisti.  Mukava on arvuutella, mitä olisi suutari-appeni tuuminut langattomasta tai anoppini, muutaman lehmän lypsäjä emolevystä.

Mutta tänään törmäsin sanaan zumba. Sehän on vauhdikas latinalaisiin tansseihin perustuva jumppausmuoto, johon monet naiset ja miehetkin ovat hurahtaneet. Ymmärrän kyllä miksi. Jokainen saa toteuttaa tiettyyn musiikkiin omanmuotoisia liikesarjojaan. Kukaan ei tee ratkaisevasti väärin.
Ei koe jumppaihminen itseään muita huonommaksi. Itsetunto kohenee hien virratessa.
Minusta me voisimme kuitenkin unohtaa hienostuneet ulkomaan lainalaiset, nuo suuhun sopimattomat
x-,c-, f- ja z-kirjaimet.
Kumminkin emäntä huutaa isännälle ovelta: "Lähen sumpaammaan, tuun yheksältä. Lämmitä sauna!"