PELKOJA

Eri ikäisenä pelkää eri asioita. Kummituksia, matoja, kahahdusta metsässä, oven pamahdusta, tuulen ujellusta. Ääniä, joita luonto päästelee tai ihminen. Yliluonnollisia voi pelätä tai ei, eikä sille ole selitystä kuten ei itse yliluonnollisellekaan. Eräs matemaatikko sanoi kerran, että todista minulle telepatia, niin uskon. Hankala on mennä todistamaan asioita, joita ei ole. Tähän päätelmään tulin. Ajatustenluku perustunee toistuvuuteen ja toisen tuntemiseen. Taikurit ovat sitten asia erikseen.

Aikuisuuden pelot ovat erilaisia ja kuitenkin samanlaisia. Lapsien puolesta pelkää. Kuten minä pelkään nyt keskimmäisen lapsen aloitettua laskuvarjohyppelyn. Katsoin videon hypyistä ja itku pääsi. Reaktio oli niin voimakas. Lapsi oli ilmamassassa ilman mitään, millä olisin voinut häntä auttaa. Kokonaan pois suojeluksestani. Omia lapsiaan suojelee vaikkei voisikaan. Aina.

Olen lukenut kesän aikana paljon kirjoja, lehtiä, nettiäkin. Samaa asiaa on käsitelty niissäkin kuin ajatuksissani.
Kun kysytään, mitä ihminen toivoo tulevaisuudeltaan, usein ensimmäiseksi toivotaan terveyttä. Tietysti. Ilman terveyttä kuolema on askeleen lähempänä ja sen pelko valtaa. Terveenä kuoleman ajatusta työntää syrjemmäs. Elämään kuitenkin kuuluvat molemmat syntyminen ja kuoleminen. Välttämään ei pääse kukaan. Toivomuksen toinen puoli onkin siis pelko. Kumpi lie voimakkaampi?

Toiseksi tulevaisuuden toiveeksi esitetään usein rakkaus. Että sitä riittäisi elämässä. Halutaan päästää toinen ihminen lähelle, nahan alle. Ajatellaan, että on hyvä ja turvallinen olla, kun toinen on kuin osa minua tietäessään ja tuntiessaan minut kaikkineen. Haluaa antaa oman itsensä toiselle hyvine puolineen, vikoineen. Rakkautta kenties vikojenkin vuoksi.
Toiveen toinen puoli kuitenkin on pelko yksinäisyydestä. Ei yksin olemisesta vaan yksinäisyydestä. Pelko siitä, ettei merkitse kenellekään mitään. Hylätyksi tulemista pelätään. Pettymystä, luottamuksen rikkomista. Rakkaudessa ihminen on avoimimmillaan, auki rakastaa tai satuttaa. Sydämen särkymistä pelätään. Sydäntä on vaikea korjata. Särkynyttä sydäntä alkaa suojella särkymiseltä.

Onko ajateltava, että hyvän, toivotun asian kääntöpuoli onkin pelko?
                                                          -