Tämä on hauskaa aikaa. Koko ajan ulkona on erilaista. Luonto muuttuu hetkessä kuin naisihmisen paino.Lintuja pörisee joka puolella ja ne on ihan huumassa. Yhtenä iltapäivänä näin lokkiuroksen nostelevan siipiään aivan kummallisille mutkille. Äijä yritti tehdä vaikutusta vieressä nököttävään naaraaseen. Kaukaa jo näki naaraan pään asennosta, että päätös oli tehty. Tämähän se on tämän kevään eskortti!
Töyhtöhyypät ovat jo rauhottuneet ja kuovit eivät tänä keväänä tehneet suurtakaan vaikutusta. Olisiko niille mennyt Islannin tuhkaa kurkkuun?
Mökkimatkalla perjantaina tienposkessa seisokeli metsäkauris. Mutta kovin arkana elukkana ei jäänyt meitä tuijottelemaan vaan loikkasi ojan kautta metsään niin, että vesi pärskyi.
Saunanlämmityspuuhissa lauantaina istuskelin saunan portailla, kun metsäjänis loikkelehti pihan poikki. Säikähti varmaan meitä nin, että työnsi itsensä pensasaitaan hetkeksi, kunnes pitkillä ponkaisuilla paineli kohti merta. Elukkaa siis on ollut piisalle asti.
Mutta yhtä vielä odotan. Sitä huumaavaa vihreää hetkeä, kun iltapäivän aurinko paistaa pihakoivujen takaa ja oksat näyttävät olevan hyvin hennon kevätvihreän hunnun peitossa.
