Törmään vähän väliä väitteisiin. Erilaisiin, eri ihmisten esittämiin, eri muotoon käärityinä. Olen aikaisemmin uskonut, mitä minulle sanotaan. Lähes. Tänään tai oikeastaan eilen, aloitin epäilemisen ja epäilys johti analyysiin. Jokainen puhu omasta lähtökohdastaan. Sehän voi olla mikä tahansa. Hyvä mieli, keljuuntunut, loukattu, ilkeilevä, loukkaava, hyvän tahtoinen. Mutta minä en ole vastuussa siitä. En tosiaankaan.
On niin helppo, liian helppo sanoa "...sinun vuoksesi kaikki menee päin helvettiä, ihan kaikilla, jokaisella." Mitä höpötystä. Yleistäminen ja luulotteleminen on niin helppoa. Liian helppoa. Jokainen on omasta ajatuksestaan ihan itse vastuussa, jokainen voi kertoa vain omasta tuntemuksestaan. Turha kuvitellakaan, että "minun" kokemani pahamieli, pahuus leviäisi viruksen tavoin. Ei koskaan pitäisi luulotella, olla varma muiden puolesta.
Jos jonkin saisin haudata uraaniluolan perimmäiseen nurkkaan niin luulottelu. Se on ydinjätettä.
-
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Luulo ei tosiaankaan ole tiedon väärtti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Luulo ei tosiaankaan ole tiedon väärtti. Näytä kaikki tekstit
perjantai 30. maaliskuuta 2012
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Polku
Saunapolulla uusi matto. Vihreään loimeen kudottu kaikki värit. Tuo keltainen, punainen, valkoinen ja musta. Kaikki muistan.
-
Palokärki tuli pihaan ja riehui linnunpöntöllä. Kaikin keinoin koetti tunkea itseään pesään ja riehui kuin mieltä vailla. Sinisenmustat si...
-
Sirkuksen kevein tyttönen kiipeää narutikkaita ylös kuin hissillä. Jalat lentävät puolilla, tuskin hipaisten niitä. Ylhäällä, korkeuksissa...
-
Rautaa voi jalostaa moneen tarkoitukseen. Kuumentamalla ja takomalla sen olomuotoa saa muutettua. Kovaksi, kestäväksi. Melkein ikuiseks...