VIPINÄÄ VILSKETTÄ, HELINÄÄ HELSKETTÄ

Tänään kesäloma virallisesti päättyi ja alkoi uuden kesäloman hankintajakso. Voi kai sitä näinkin ajatella.
Kesälomalla tuli tehtyä kaikki ja ylikin mitä halusin, toivoin ja odotin. Eli en odottanut tai suunnitellut mitään ja olikin aivan odottamattoman hieno loma. Olen sitä jo varmaan tässä hehkutellut aiemminkin. Luin paljon, kiipesin tunturiin, rakastin ja tulin rakastetuksi.
Ei voi enempää vaatia, odottaa tai edes toivoa.
Tulin sitten aamulla töihin, nähtyäni yöllä unta. Unessa oli rakennustyömaalla Japanissa ja taifuunien heiteltävänä. Joku menetti unessa käsivartensakin.
Ajattelin töihin tullessa ottaa varovaisesti ensimmäisen päivän; mietiskellä tulevaa lukuvuotta, palautella salasanoja mieleeni ja semmosta. Lepposaa ja rauhallista.
Saavuttuani työpaikkani pihalle huomasin sen muuttuneen leirintäalueeksi.
Pihalla sekä talossa sisällä kirmasi ja kiljahteli viitisensataa leikki-ikäisesestä murrosikäiseen huoltajineen. PESISLEIRI!
Jippaa!