Tavallisia, arkisia asioita tehdessään, niitä ei monestikaan mieti syvällisesti. Suorittaa lähinnä. Kotona ja töissä on moniakin sellaisia tehtäviä. Töissä aukaistaan tietokone, säädetään työtuolia, vastataan puhelimeen, järjestellään papereita arkistomappeihin. Nehän käyvät rutiinilla ja miettimättä. Hyvä niin, sillä ihmisen kovalevy pystyy ottamaan silloin vastaan uutta ja toimimaan oudoissa tilanteissa järkevästi. Eikä mene paniikkiin.Kotona samoin. Moni asia lutviintuu melkein vasemmalla kädellä. Varsinkin, jos sairastaa oikeassa kädessä ahtautunutta olkapääniveltä sekä samanaikaisesti tennis- että golfkyynärpäätä. Kuten minä. Siis vasemmalla kädellä vaan.
Mutta joskus sitä alkaa pohtia. Miksi teen näin? Mistä lähtien kahvi keitetään juuri tähän aikaan, miksi suodatinpussit ovat kaapissa vasemmassa reunassa ja kahvi oikeassa? Mitä muurahaiset luulevat löytävänsä vedenkeittimestä? Ja missä vaiheessa valkeista vaatteista tulee harmaita?
Naiset tietävät tämän. Ostetaan ihanat, vitivalkoiset sloggit (sloggi = on tässä synonyymi kaikille pikkareille) kaupasta. Uusien sloggien valkoisuus melkein huumaa ja häikäisee. Ne ovat silkinpehmoiset ja hohtavat. Ja eipä aikaakaan, kun huomaa nostelevansa pesukoneesta harmaita sloggeja. Milloin ne vaihtavat väriä? Mistä hiidestä se harmaa niihin tulee, kun koneessa kaikki pestävät vaatteet ovat olleet valkoisia?
Nyt olen päättänyt selvittää tämä perin ja pohjin. Nyt sloggit on pesty yhden kerran ja ne ovat edelleen valkoiset. Teen siis exel-taulukon ja arvioin sekä kvalitatiivisin että kvantitatiivisin menetelmien kautta, monennessäko pesussa se harmaa niihin hyppää.
