Syksy on jotenkin haikea vuodenaika. Vaikka tuntuu harmaalta ja matalapaineiselta, itseasiassa maisemassa on enemmän väriä kuin kesällä, jolloin kaikki on vain vihreää. Nyt skaalassa on ruskeat, vihreät, keltaiset, punaiset ja oranssit sävyt ja jokainen monissa voimakkuuksissa. Silti viileys ja roikkuvat pilvimassat tuntuvat valuvan puseroon vaikka kuinka yrittäisi näyttää iloista naamaa. Ei enää aavistus tulevasta talvesta vaan toteamus siitä, että sieltä se tulee. Sisäistä lasta ei saa enää leikkimään millään. Sisimmässä alaa valtaa sisäinen keski-ikäinen.