HARMAATA JA PIMEÄÄ

Syksyllä on harmaata ja pimeää. Harmaaseen voi kääriytyä ja pimeään voi piiloutua. Syksy on siihen hyvä vuodenaika. Ei tarvitse touhottaa eikä hyppelehtiä paikata toiseen, jos ei tahdo. Voi ihan vapaasti olla itsekin ihan harmaa tai pimeä. Usein onkin. Joskus kyllä pilkahtaa valonväläys. Esimerkiksi pikkujouluaikaan, jolloin laitetaan pikkumustaa ja pikkutuhmaa päälle sekä alle. Kimalletta silmäkulmaan ynnä laitetaan tukka kovaksi hiuslakan avulla, jotta pysyy aamuun asti kohtuullisen näköisenä. Usein ei tietysti pysy. Pikkujoulut on kumma perinne. Pikkujouluissa ollaan työporukalla tai jonkin muun yhteisön kanssa. Ensin syödään ja juodaan konjakit päälle. Sen jälkeen alkaa vapaa ja hilpeä seurustelu tai pakolliset pikkujoululeikit. Laitetaan esimerkiksi sukkahousuihin appelsiini, sukkahousut lanteille kiinni solmulla ja sitä appelsiiniä sitten yritetään ujuttaa johonkin maljakkoon, samalla kun lanteet tekevät johonkin muuhun yhteyteen sopivampia liikkeitä. Se naurattaa kaikkia ja onpa hauskaa. Tai pidetään appelsiiniä kahden ihmisen otsien välissä ja sitten tanssitaan tangoa. Onko hullumpaa kuultu! Ja miksi appelsiini? Tai pariskunnan pitää räjäytellä ilmapalloja mahojensa välissä. No miten se sitten onnistuu, jos pariksi sattuu pehmeämassuinen kuorma-autonkuljettaja? Ei mitenkään. Ympärillä olevat hohottavat ja hihittävät kilpailulle siunaten itseään samalla, että onneksi minua ei valittu leikkiin. Pikkujoulu ei onneksi ole pakollinen ja merkitty almanakkaan. Ihminen saa valita vapaan tahtonsa mukaan. Jotkut kokevat kuitenkin pikkjoulun iloisena pimeän marraskuun katkaisijana. Ja miksei? Onko mieleni vallannut pimeys, kun ajattelen niin kovin penseästi pikkujouluista? Ei, kyllä se niistä leikeistä johtuu.