SEINÄ VASTASSA

Lasten kanssa on monesti ongelmallisia tilanteita. Jos ei omien, niin sitten muiden. Vähän niin kuin viran puolesta.
Jos pitäisi tehdä pullataikina aineosista, saada se kohoamaan ja siitä leivotuksi vaikkapa voisilmäpullat. Hyvät tietysti, niin eihän se vaadi kuin älyttömän tarkasti reseptin lukemista ja orjallista noudattamista. Pullat syntyy. Tietysti joillakin on syntyissään jauhopeukalo ja leivonnaiset kelvollisempia kuin muiden, mutta periaatteessa kuitenkin. Kaikki osaa.
Mutta otappa lapsi ja kasvata siitä vaikka hindunkielen tulkki. Ei ole reseptiä. Mietitään kuitenkin.
Aineet on valmiina meillä lapsen valmistamista varten Luojan lahjana annettu. Miehelle ja naiselle. Tavallisesti se kuitenkin onnistuu. Joillakin ei tietysti ja se on surullista. Onneksi lääketiede on pystynyt auttamaan monia siinä suhteessa. Kuitenkin pääsääntöisesti odotetaan noin 40 viikkoa ja ponkaistaan lapsi maailmaan. Jotkut tekevät useampiakin lapsia kerrallaan, vaikka kaksikin. Onhan se vähän liioittelua, mutta sitä ei voi valita. Käy niin kuin käy. Lapsi on maailmassa ja sitten pitäisi aloittaa huolenpito ja kasvatus. Ei ole vieläkään reseptiä. Opaskirja NÄIN KASVATAT LAPSESTASI HINDUNKIELEN TULKIN puuttuu joka kirjastosta. Onneksi ihmiseen on valmiiksi laitettu mukaan oikeat ohjelmoinnit ja tenava osaa imeä, kohta jo syödä ja samantien melkein (vuoden sisään kuitenkin) lähtee liikeelle; ryömien, kontaten, kävellen ja juosten. Ja se liike jatkuu koko elämän. Fyysinen kehitys onnistuu kyllä. Jokaisella oman ohjelmointiaikataulun mukaisesti. Mutta kun pitäsi kasvattaa se moraali, eettinen ajattelu, käsitys oikeasta ja väärästä ja mallinnus siitä, kuinka ihmisten kanssa ollaan joutumatta suurempiin konflikteihin niin se onkin jo kovempi juttu. Pitää olla jo itse kasvanut siihen oikeaan formuun. Jos aikuisen kasvattavan osapuolen omakin käsitys noista asioista on perin omintakeinen ja poikkeaa kovasti länsimaisen käsityksemme mukaisesta tavasta toimia, ollaan joutumassa joron jäljille. Jokaisella kulttuurilla on omat sääntönsä ja kirjoittamattomat lakinsa, enkä käy väittämään omaamme paremmaksi kuin toisen, mutta yhteiselon pitää toimia. Olipa viitekehyksemme mikä tahansa. Pakko.
Tietty prosentti tai promille kasvaa aina yhteisöstään poiketen. Onko se tapa sitten väärä? On se. Ihminen on luotu laumassa eläväksi ja silloin on pakko luoda normisto, jota noudatetaan tai sitten joudutaan pois joukosta. Nykymaailma mahdollisuuksineen ja me nykyihmiset luomme sellaisia kanssaihmisiä kovaa vauhtia. Joukostapudonneita.