Miten sitä pitäisi elää? Elämän ja vähän kuolemankin kysymyksiä on päässä pyörinyt viime aikoina.
Olen päätynyt jokinlaiseen jakoon.
KUINKA PITÄISI ELÄÄ ja KUINKA OIKEASTI ON ELÄNYT.
Toivottavaa olisi, ettei kovin paljon töppäilisi eikä törmäilisi.
Osaisi olla hyvä, ystävällinen ja tasapuolinen.
Suotavaa olisi myös, ettei satuttaisi ketään. Sanoilla eikä nyrkeillä.
Ei päästelisi suustaan ajattelemattomia sanoja, vaan punnisisi sanansa ennen kuin ne putkahtavat ulos.
Osaisi kuunnella. Pitäisi suunsa kiinni ja korvat auki.
Oppisi toisilta.
Osaisi pitää periaatteista kiinni. Joistakin, muutamasta. Niistä ihan perustavista.
Ei antaisi periksi. Olisi sietämättömän sinnikäs.
Rakaistaisi raivokkaasti.
Ottaisi rakkautta vastaan sitä kohdatessaan.
Pitäisi sopivaa turvaväliä muihin eli antaisi kanssakulkijoille tilaa olla lähellä muttei pakottaisi ketään muuhuin kuin, mihin luonnostaan toinen taipuu.
Puolustaisi lapsiaan viimeiseen hengenvetoon saakka.
Ei antaisi mammonan viedä mukanaan.
Uskoisi ihmiseen.
Kuinka siis olen elänyt?
Vähän niin ja näin. Niin kuin ihminen tavallisesti. Paljon yritystä mutta kompastellen, kaatuen mutta ylösnoussen. Joka kerta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti