"Olokaas ny hilijaa, ku meijän Preettiä kannatetaan..." sanoi Preetin vaimorukka Täällä Pohjantähden alla -kirjassa. Preetillä oli välähtänyt ja kylänväki oli kerrankin vähäväkisen kanssa samaa mieltä. Mistä lie ollut kyse? Sitä en muista, mutta muistan kannatusaatteen.
Kannatus kannustaa, nostattaa olkapäitä taivaisiin, ryhdistää selkärankaa monilla senteillä, irrottaa kengänpohjat lattiasta, hivelee sielua niin, että vinkuu.
Miksei sitä kannusta enemmän? Anna muutamaa pientä sanaa toiselle? Sanat eivät ole vaikeita. Sanominen tuntuu olevan takkusten takana.
Aamulla sain kannustusta ja liitelen vieläkin.
-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti