Olen miettinyt murhetta. Sanana murhe sana viittaa johonkin pahempaan. Murhaan. Murheen siis voisi ajatella murhaavan päinvastaisen tunteen eli ilon. Ilo ei elä murheen kanssa samassa sydämessä.
Olen kuunnellut monenlaisia murheita. Murhe koskettaa aina, vaikkei se olisikaan oma. Oman murheen kanssa voi elää ja sille voi tehdä jotain. Selvittää asian, toimia, tehdä ratkaisuja.
Toisen ihmisen, ystävän murhetta voi jakaa. Kuuntelemalla, lohduttamalla.
Mutta entäs jos ei ole lohdun sanaa annettavana? On sanaton murheen edessä. Riittääkö kuunteleva sydän?
Kun joku kuolee, on helpottavaa sanoa...otan osaa...Otamme osan surustasi itsellemme. Jaamme sen.
Ihmisen merkitys; jakaa murhetta ja iloa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti