Joitakin asioita ei ottaisi uudelleen koettavksi millään ja jotakin mielellään.
Joustavuus esimerkiksi. Alle 20-vuotiaana sitä nivelet olivat joustavat ja elastiset. Siltakaadon teki tuosta vaan ja taipui lootusasentoon mietiskelemään ilman raakaa voimaa. Sen mieluusti taitaisi vieläkin. Nykyään melkein 50-vuotiaana, joustavuuden säilyttäminen vaatii jatkuvaa treeniä, muuten kankottuu heti. Onneksi ei sentään ihan kokonaan.
Mielihän se heilahteli laidasta laitaan; välillä maailmantuska ahdisti niin sielua, että meinasi sen alle aivan tuupertua. Nykyisellään ei enää niin voimakkaasti tai ainakaan niin nopeasti mieliala vaihtele. Se on loistava seikka vanhenemisessa se.
Nuorena kaikki mahdollisuudet ammatit, puolisot ja lapsenteot olivat vasta edessäpäin ja eipä niitä niin kovasti pohtinutkaan. Nykyään ne ovat taas takanapäin ja sekin on loistava, ihana asia. Miehenä on maailman sopivin ja passelein mies minulle. En vaihtaisi millään miestä, enkä mihinkään. Hyvät lapset maailmalla töissä ja opiskelemassa. Ei paremmin voisi olla jutut mallillaan. Työtäkin on ja koulutus siihen hankittuna. Ei muuta kuin eläkettä odotellessa, tyytyväisenä Nuoruustangon tahtiin.
"Lämpöni lempeni annan
kaunis on nuoruutein.
Nää suven ruusut kannan
itseni yksin tein.
Ei ole muuta antaa
kuin tämä nuoruutein,
sulle tahdon sen kantaa
en ota itsellein.
Muuta en koskaan tahdo
kuin sinun olla vaan,
elämä ympärilläin
kaikkoaa kokonaan.
Huominen päivä ei meitä
vaaranna varjollaan,
kun sinun saan vain olla
täysin ja kokonaan."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti