Sitä on liikkeellä. Alkoi pohjoisesta kuin peruskoulu aikoinaan. No, me pohjoisen ihmiset jalostamme taudin etelän letkuille paremmin kestettäväksi. Osaavat sitten hoitaa sikamaisuutta.
Olen miettinyt, ottaako vaiko ei. Rokotusta siis. Työpaikkani puolesta melko varmasti voi veikata tai tietää, että tauti ja minä kohtaamme. Tartuttajakanditaatteja on ympärillä paljon.
Silti arveluttaa. Ihminen on tällainen.
Kaikki uusi ja ennaltakokeilematon pelottaa. Siunaan itseäni, etten ole enää raskaaksitulo/oloiässä.
Vuonna 1984 tai 1985 polio sai Suomessa uutta vauhtia ja kaikki kansa meni sokerinsyönnille, kukin omaan lähikouluunsa. Olin silloin raskaana. Odotin kaksosia, vaikken sitä siinä vaiheessa kyllä tiennyt. Odotin yhtä lasta aivan tyytyväisenä.
Pelotti. Jos tulee polio. Jos rokotuksesta tulee...joku...mikä lie. Pelotti kuitenkin. En ollut vastuussa vain itsestäni. Kyselin, luin ja yritin selvittää riskejä. Kukaan ei tiennyt. Kaikki vain sanoivat (terveydenhoidon ammattilaiset), että sinä itse päätät. Ensimmäinen äitivalinta. Otin sokeripalani niin kuin muutkin. Mitään ei tullut, ei poliota eikä jälkiseurauksia lapsille tai minulle. Onneksi. Valintoja äitiys on tuonut eteen uudestaan monta kertaa; vaikeita ja vähemmän vaikeita.
Nyt pitäisi päättää vain omasta puolestaan. Vai onko se niin? Jos en ota rokotetta, olenko potentiaali taudin eteenpäinviejä? Sairastutanko jonkun vakavasti sairaan ja aiheutan suurempaa vahinkoa kuin ikinä halusin?
Vastuu ei ole helppoa asia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti