Viikonlopun aikana olen tehnyt (mielestäni) loistavan filosofisen oivalluksen elämästä ja merkityksellisistä asioista.
Onnellista elämää voi viettää näiden kahden kirjaimen ympärillä.
ENSIMMÄINEN:
Nukkuminen. Perustarpeista tärkein. Mistäkö sen tiedän? No. Kannattaa kokeilla vaikka ihan lyhkäisellä empiirisellä kokeilulla semmosta, että on kolme vuorokautta nukkumatta ja yrittää sitten ajatella selkeästi. Eipä onnistu. Outoja ajatuksia vaan tunkee päähän. Eikä niissä ole järjellä tai loogisuudella mitään tekemistä. Pelkkää hölynpölyä ja harhakuvia. Siis nukkuminen on tärkein. Syömättä ja juomattakin voi olla aika pitkään mutta henki lähtee tai ainakin vähenee ja lähestyy loppuaan, jos ei nuku.
En nyt tosin itse ole ollut nukkumatta kolmeen vuorokauteen. Sitä ei pidä luulla mutta noin esimerkinomaisesti.
Nukun aika paljon. Töistä tullessa on pakko heittääntyä selälleen ja eipä aikaakaan, kun tuhina täyttää huoneen. Taitaapa jotkut ystävistäkin jo tietää, ettei minulle kannata soitella tai pistääntyä kahville viiden ja puoli seitsemän välillä. Pöllämystynyt ja ärtynyt karhu esittäytyy silloin. Pahimmillaan.
Yöuni on vielä tärkeämpää. Unia saa katsella, mutta niihin on paha vaikuttaa. Toissayönäkin olin Roomassa etsimässä tietä Treville, eikä se niin pahalta tuntunut. Päinvastoin. Ja viimeyönä tein uutta opetussuunnitelmaa mutta sitten reikien poraaminen lankkuun tuntui tärkeämmältä. Hauskahan sellaiseen muistoon on aamulla herätä.
TOINEN:
Naijaaminen. Jos luulet, että tästä kirjoituksesta löytyy kuvaus seksistä niin erehdyt. Naijaaminen on laajempi käsite. Avioliitto, avoliitto ovat jotakin niin lakimiesmäistä, ettei sovi minun ajatusmaailmaani mutta naijaaminen sopii. Naijaaminen sanana on jo niin heijaava, keinuva ja läheisyyteen pyrkivä, että parhaimmillaan yhteiselämä on juuri sitä. Naijaamiseen kuuluu puuhasteluu, touhuskelu, tellun töllötys, pötköttely, kainaloisena olo, kosketteleminen. Toisen sekä oman olon hyvänä pitäminen ja kaikki. Periaatteessa naijaamisessa voi myös kinastella mutta riidellä ei oikein.
Bataatista sen verran, että siitä saa loistavan jouluruuan.
Tässäpä resepti:
500g kuorittuja ja pilkottuja bataatteja keitetään suolalla maustetussa vedessä (4dl) pehmeiksi. Soseutetaan muttei liian ällöksi. Sekaan 1 dl smetanaa, 2 rkl korppujauhoja, 1 muna ja 2 rkl vaaleaa siirappia (tummakin kävi). Mausteeksi pikkusen valkopippuria ja kanelia sekä suolaa. Kanelin voi tosin jättää pois, jos sattuu unohtumaan.
Kaadetaan mössö uuniastiaan ja ripotellaan päälle nätisti korppujauhoja. Paistellaan uunissa 175 asteessa tunti.
On muuten hyvää ja edistää naijaamista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti