Ei lunta missään ja valoa ei tule tänä iltana kuin täydestä kuusta.
Ajelin aiemmin kylällä ja huomasin kilpavarustelun taas alkaneen.
Ovenpieliä miehittivät kaikenlaiset ja moiset valopaalut, puut ja pensaat.
Sinisiä, valkoisia ja keltaisia valoja ympärillään. Jossakin jopa monivärisiä.
Ne on kyllä hieman illon näköisiä.
Ikkunoihin on kilvan ripusteltu hohtavia joulutähtiä ja tähdyköitä.
Näppärät sormet ovat askarrelleet tonttuja poikineen.
Siinä on liimaa ja hilettä säästelemättä näprätty yhtä ja toista. Joulu tulee ja Saippia menee.
Valmistauduttu joulun juhlaan.
Muistan kyllä sen, mistä minun joulun odotukseni alkoi, kun olin pieni.
Telkkarista tuli kahvimainos, jossa oli jouluinen laulu ja tunnelma.
Joulukirkkoon oltiin matkalla ja kirkon päälle juotiin tietysti joulukahvit.
Se oli se laulu. Silloin ymmärsin, että joulu on pian.
En tarvinnut lelulehtiä tai tontulla pelottelua. Pelotella ei tarvinnut valmiiksi pelokasta tyttöä.
Kyllä kilttinä olin jo ihan valmiiksi. Arkajalka.
Laulu riitti ja riittää vieläkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti