Aamulla kahvipöydässä syntyi keskustelua kuntaliitoksista. Kotikuntani ja naapurikunta, jossa käyn töissä voisivat mielestäni liittyä yhteen tuosta vaan ja samallahan siinä menisi eteläinen naapuri ja pohjoinenkin. Tulisi mukava L-kirjaimen mukainen suurkunta. Nimeltään se voisi olla Pyhäkala. Vaakuna olisi helppo toteuttaa, koska pyhiä kaloja on vain yksi. Kaupunginjohtajaksi valittaisi vanhin johtajista ja muut johtavat virkamiehet samalla tavalla. Sitä mukaan, kun eläkoityisivät, työt jaettaisi muiden kesken tai ääritapauksessa valittaisi uusi henkilö. Ei pitäisi olla vaikeaa. Mutta on. Kaikki haluavat säilyttää omansa ja muut tuntuvat olevan aina krannista. Miksi se on niin?
Puheissamme yritimme määritellä sitä, mikä tekee kenestäkin minkäkin kylän oman pojan tai tytön? Mikä se on joka panee sanomaan...olen muuten Joinsuusta kotoisin... tai Mikkelistäpä hyvinnii...
Onko se niin, että se maa mihin jalkamme ja ensi askeleemme otamme on aina se oma maa? Mansikka.
2 kommenttia:
Onpas ihanan näköinen mökkitupa... Aivan selvästi siinä voi viettää rauhallista aikaa lukien ja toistenne seurasta nauttien! Onnea uuteen mökkiin vielä kerran!
leena
Tuo kommentti oli tarkoitettu edelliseen tekstiin, johon uusi kuva oli tullut! -leean
Lähetä kommentti