Tänään puoli yhdeksän aikaan lähdimme miehen kanssa lenkille. Juoksimme. Vai olisko hölkkäsimme, löntystimme paremmin kuvaava sana. Saattaa ollakin.
Minulla on lyhyet jalat. Tai ei. Ihan sopivat lyhyelle ihmiselle, puolitoistametriselle. Muihin ihmisiin verrattuna siis lyhyet. Onpa joku sanonut minua erikoisen lyhyttä tuttavaansa lyhyemmäksikin. Siis olen kuusi senttiä pitempi kuin virallinen määritelmä lyhytkasvuisista ihmisistä. Melkein kääpiö.
Jos kävelen, hölkkään tai juoksen kenen muun kanssa tahansa, tahtini on hitaampi. Aina. Askeleeni on pisimmilläänkin 64 senttiä. Tämän olen mitannut metsässä rastien välejä mitatessani ja välimatkoja arvioidessani. Mutta tavallisesti se on paljon lyhyempi. Jään siis jälkeen. Niin tänäänkin.
Mutta oli siitä iloakin. Pehmeään maantiesaveen oli kiven painaumasta noussut kivi pois ja jäänyt hupaisa reikä. Minun teki mieli työntää etusormeni jokaiseen sellaiseen reikään. Himotti oikein.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti