Muistan vieläkin ensimmäisen matkani Ylivieskan kauppalaan. Volkkariin ahtautui koko perhe, ei siinä turvavöitä laskettu ja menimme silloiseen E-liikkeeseen, jossa jostain syystä myytiin myös vaatteita. Isosiskoni sai poplarin tuolta kauppareissulta. Se oli minusta ihana. Jotenkin niin aikuismainen ja sileä pinnaltaan. Itse en muista saaneeni mitään, muta sainpa siis ainakin muiston.
Aloitettuani seurustelun nykyisen aviomieheni kanssa tein ensimmäisen ulkomaanmatkani Ruotsiin.
Laivalla yli Sundvalliin ja siitä moottoripyörällä rannikkoa pitkin ohi isojen kaupunkien, ohi Tukholman Söderteljeen mieheni veljen luokse. Kaikki oli uutta ja ihmeteltävää. Kävimme eräässä pienomakotitalossa ja siellä kasvoi kirsikoita puussa. Se tuntui Pohjanmaan työstä hienolta. Ja kieli. Sitä piti kuunnella tarkkaan, että osasi kouluruotsilla jotakin vastata. Varmaan tuolla matkalla näin ensimmäisen kerran musliminaisen lapsineen. Odottelivat bussia. Se oli ensikosketukseni myös feministisiin ajatuksiin.
Yksin uskaltauduin ulkomaille 1986 Italiaan Riminille ystävän kanssa.
Silloin muuten lensin ensimmäisen kerran lentokoneella. ja ajoin ensikertaa serpentiiniteitä sekä opin mitä tarkoittaa SENSO UNICO. Väärin ymmärrettynä se tuo mukanaan sakkolapun. Maksullisilla moottoriteillä kannattaa olla kielitaidoton ja heilutella Suomi-passia. Sillä selviää tietulleista maksamatta.
Myöhemmin kävimme lasten kanssa perinteisissä lomakohteissa Kanarian saarilla, Kreetalla ja Turkissa.
Se oli mukavaa. Koko perhe on nauttinut yhteisistä matkoista ja lomailusta. Aina on jäänyt kasapäin mukavaa muisteltavaa.
Pariskuntana olemme tietysti matkustaneet paljon. Italia on molempien ykköskohde ja kaupungeista ihanin on tietysti Rooma. Ikuinen kaupunki ainakin kaipauksen suhteen.
Kerran teimme matkan Afrikan mantereelle Tunisiaan. Suomessa oli kevättalvi ja uskoimme Afrikassa olevan kuitenkin lämmin. No, olihan se tietysti lämpimämpää ja vähemmän loskaista kuin Suomessa, mutta enpä ole monesti aurinkokohteissa niin paljon palellut. Lämpöä oli 14-15 astetta. Kuskusia voi muuten syödä hyvin nahkahansikkaat kädessä ja turkkilaistyylinen kylpylä on ihanan lämmin paikka.
Muutama viikko sitten kävimme uudessa kohteessa. Koneemme laskeutui Emiirikuntaan Abu Dhabiin.
Sisareni on perheensä kanssa siellä töissä ja lomalla päätimme lähteä heitä sinne tervehtimään.
Saavuimme pimeän aikaan ja näimme vain hahmoina ympäröivän maiseman ja futurististen talojen silhuetit.
Viikon aikana näimme enemmän.
Ostoskeskuksessa saattoi luistella jäällä, shopata Versasea, Vuttonia, Carterieria, Dioria. Mitä nyt mieleen juolahtaa. Vilahdukselta näimme muurien suojaamia, vartioiden vartioimia loistotaloja tai niiden kattoja. Piikkilanka-aitojen ympäröimiä siirtotyöläisten parakkikyliä kaupungin ulkopuolella.
Valkoisuutta hohtavan moskeijan, maailman suurimman käsinsolmitun maton, jonka pesulaan lähettämisen käytäntöä pohdimme.
Valtaisan kattokruunun, joka koostui rubiineista, timanteista ja smaragdeista. Sillä olisi pieni valtio elättänyt väkensä.
Aavikkoautoajelu oli hurja kokemus. Maastoauton renkaista laskettiin ilmaa pois, jotta se kantaisi autoa ja lastia hiekassa. Rengas levisi kuin kamelinjalka leveäksi.
Surffailimme korkeita dyynejä ylös ja sivuluisua alas. Pienin retkeläisistä, nelivuotias kummityttöni huuteli takapenkiltä jihaa ja vau möyriessämme pitkin hiekkarinteitä. Lapsi osaa ottaa meidät aikuisetkin aitoon iloon mukaan.
Sallu-täti tosin tuli aavikkosairaaksi, eikä varmasti suosittele ajelua kenellekään. Minä kyllä suosittelen.
Auringonlasku aavikolla, hiekkamaisemassa on kaunis, lyhyt hetki, jota ei voi kokea missään muualla.
Kamelinselässä tietysti istuimme kukin vuorollamme ja haistelimme kamelifarmilla kamelinsontaa. Sonta on sontaa joka paikassa.
Itse kaupunkin ja sen ihmiset saivat meidät ymmällemme. Rikkaus siellä on määrittelemätönta, samoin tapa tehdä töitä sekä köyhyys.
Työtä tekivät Nepalista, Pakistanista ja Intiasta tulleet siirtotyöläiset, joilla ei muuta arvoa ollutkaan. He tekivät kaiken työn ja saivat tyytyä siihen, mitä heille tarjottiin. Taksikuskit ajoivat 10 - 16 tunnin päiviä ja palkakseen saivat 5-20 euroa päivässä. Lastenhoitajat kaitsivat emiiriperheiden lapsia, äidit kulkivat kauppakeskuksissa Vuttonit ja Diorit käsivarrella heiluen, ei siihen lapset sopineet.
Maassa on perustettu turvakoteja raiskatuille, pahoinpidellyille ja orjuudessa eläneille maideille.
Valkoiset eurooppalaiset työntekijät rakentavat merelle saaria, kokoavat tekniikkaa maahan. Heidän asemansa on parempi. Mistään ei ole puutetta, eikä heitä kohdella huonosti. Eurooppalaiset ovat omat orjuuttaja-aikansa jo unohtaneet. Laivalasteittain on Afrikan mantereelta lastattu työvoimaa pelloille ja taloihin.
Matkailu avartaa. Niin totisesti teki. Mutta ajatustani maailmasta se ei muuttanut.
1 kommentti:
Huhheijaa, pitäis lukea enempi emiirikulttuureista.
Lähetä kommentti