Katselin Housen jälkeen hieman vaalikeskustelua.
Vanhaan malliin puheenjohtajat huusivat toistensa puheiden päälle ja välillä rauhoittuivat jämäköiksi johtajiksi. Sellaisiksi, jotka kuuntelevat ja ottavat vastuuta. Kertoivat hyvistä teoistaan ja muiden huonoista.
Aika monet vaalit olen jo nähnyt ja mikään ei ole muuttunut. Ei edes Persujen mukaantulo ole aiheuttanut mitään uutta tämän taivaan alla.
Jokainen väittää omaa aatettaan kansan aatteeksi ja ainoaksi oikeaksi ja samalla kaivelevat muiden virheitä.
Jonkin ajan päästä, ehkäpä jo ensi viikolla alkaa sitten kunnon loanheitto. Ja vähän ehkä nais- tai miesseikkailujakin. Ja tietysti, jos joku on päissään töllistellyt jossakin, niin siitähän innostutaan. Kun ei ole puruja enää suomalaisessa politiikassa. Pakkohan se on jotakin keksiä.
No, ei ole paljon ollut väliä sillä, onko ollut puna-sini vaiko sini-vihreä hallitus ja ai niin, suomenruotsalaiset säälistä. Velkaa on otettu, veroja on laskettu täällä ja nostettu siellä. Uutta maksettavaa ja vähemmän palveluja on tarjoiltu erilaisissa paketeissa meille kautta aikain.
Humaaneja tuntuivat olevan tänä iltana kaikki. Sotaa paheksuttiin ja humanitääristä apua tarjottiin. No, puhe se kovasti lohduttaa lapsensa kranaatille menettäneelle vanhemmalle. Juu.
Äänestänkö vaiko enkö? Pakko äänestää, persujen pelossa. Missä siinäkään ei ole mitään uutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti