Tänään on 20. päivä maaliskuuta. Päivä ja yö ovat noin 12 tuntia kumpikin. Olen syntynyt 49 vuotta sitten tähän päivään. Syntymäyönäni on ollut ankara pyry. Lunta oli tuiskuttanut joka suunnasta. Olen syntynyt hieman hätäisesti. Keskoskaappiinkiin laitettu saamaan lisähappea. Olisko sillä ollut vaikutusta myöhempään elämääni? Mene tiedä.
Siihen uskon, että olen valon ja pimeyden suhteen saanut piirteitä luonteeseeni syntymähetkestä. Olen valoisa kuin maaliskuun aurinko valkoisella hangella ja pimeä kuin synkin hetki yössä. Pääni toimii vain sillä tavoin. Vain kerran olen saanut pimeän hetken muuttumaan valoisaksi. Vain kerran. Kun ajatukseni tai mielipiteeni kääntyy pimeään, en enää näe asiassa mitään. Asia tai ihminen tai tapahtuma muuttuu merkityksettömäksi. Näkymättömäksi. Tämän oppimiseen on mennyt melkein 50 vuotta. Hidasta on siis oman sisinpänsä tunteminen.
Tänään olimme 14-vuotiaan Siirin syntymäpäiväjuhlilla ja puhelimme. Aiheena toisten työ ja tekeminen. Huomasin ärsyyntyväni siitä, miten paljon perustamme mielipiteitämme luuloon ja luulotteluun. Sellainen loukkaa. Ja paremmin tietäminen.
Kuuntelemista. Sitä pitäisi harrastaa paljon nykyista enemmän.
1 kommentti:
Miten paljon päitä putoaakaan pelkän luulemisen takia. Luullaan, että Allah haluaa verta pakkiin, luullaan, että Jumala rankaisee rakkaudesta, luullaan, että minä olen parempi kuin sinä, luullaan, että hän on parempi kuin kukaan muu. Ja miten paljon päitä putoaakaan, kun joku muu tietää aina muita enemmän.
Lähetä kommentti