"Korpikuusen kannon alla, on mörrimöykyn kolo."
Kalixin mökkikoti on ollut monen hengästyttävän työviikon jälkeen paras paikka pään tyhjennykselle. Varmasti olisin eri stressaantunut ihminen ilman mökkeilyä. Monena perjantaina olemme lähteneet iltapäivästä ajamaan suoraan kohti Ruotsia. Mievo hakee töistä ja menoksi.
Pysähtymättä, vauhtikahvit ajon aikana siematen olemme hurrutelleet.
Mökki on ottanut meidät vastaan hieman viileänä, lämmeten kuitenkin nopsasti. Hiiri/myyräansan tarkistus, kenties tyhjennys, tavarat kaappeihin, jääkaapin vihreä valo palamaan, istahdus ja levähdys. Huokaus.
Kohta saunan piipusta tuprahtaa jo savu ja tuoksu. Lupaus hiljaisesta nautinnosta.
Ruokaa, juomaa, pieni tarkistuskierros rannassa. Juu-u, jäät lähtevät.
Jo viime keväänä taivaanvuohi kiersi reviiriään ja ulisutti pyrstösulkiaan, niin nytkin. Sama lintuko lie? Varmaan.
Uli-uli-uli...tämä on minun alueeni.
Samaa reviirikierrosta tekee mievo. Kopistelee liiterissä, kaivolla. Tämä on minun, tämä on meidän.
Rannassa voi mykkänä hämmästellä taivaan värileikkiä, kevätsateen kiertymistä rantojen kautta päälle. Tihkua. Luonnon botoxia kasvoille. Nuorentuu, virkistyy.
Jotain samaa on uudessa saunanrakennusprojektissa kotona. Tontin reunaan on ammattimiesten toimesta ilmaantunut pohja hiekkoineen ja perustustolppineen. Siihen se nousee. Lepopaikka, oma autuus.
Kohti ilta-aurinkoa, viinimarjapensaiden tuoksuun.
Kohta savu nousee, tuoksu saavuttaa saunojan.
-
1 kommentti:
Kaunista maalailua;-)
Lähetä kommentti