Kävin päivällä ostamassa puutarhalta kukkia ja muistin yhtäkkiä, ettei kotona ole leipää. Siis kauppaan. Sunnuntaisin kylässämme on kolme ruokakauppaa auki. Kävin lähimmässä.
Ostin leivän ja vähän muutakin syötävää. Ettei tarvitsisi sitten heti huomenna lähteä uudestaan. Ruokakaupoissa on kelju käydä. En perusta siitä erityisesti. Ärsyttävää. Kaipaisin itsestään täyttyvää tulevaisuuden jääkaappia, joka itse itsensä täydentäisi suoraan kaupasta.
Kaupasta tullessa ajattelin omia lapsiani ja mietin, missähän kaupoissa he käyvät. Esikoinen käy varmaan lähimmässä tai missä sattuu, samoin keskimmäinen. Nuorimman kauppa taitaa olla sama kuin isänsä eli saksalainen tarjouskauppa. Tarkan euron miehiä. Kyllä muutkin lapset.
Jatkoin sitten ajatustani siitä, kuinka me vanhemmat opetamme myöskin mallillamme lapsemme kuluttajiksi. Käymme tietyissä kaupoissa, hankimme tietyt alennus- ja bonuskortit. Tietty sama pankki hoitaa palkkatilimme, asuntolainamme, rahoittaa remonttimme, toteuttaa haaveemme ja samaan pankkiin lapsille on avattu ensimmäinen tili. Samoja tilejä käyttävät edelleen ja ovat ottaneet ensimmäiset lainansa samasta pankista.
Kannattaa miettiä tätäkin puolta ennen lapsien hankintaa. Kulutuskäyttäytyjien hankintaa.
1 kommentti:
Herrasemme käy eniten tossa naapurin Siwassa, se kun on lähellä. Toisaalta joskus tehdään ihan pyhiinvaellusmatkoja Liiteriin :)
Lähetä kommentti