Tällä viikolla olen lukenut ja kuullut monien kaipausta vanhaan aikaan. Tarkoittanevat 70-lukua, jolloin elämässä oli hitautta, mustavalkoisuutta, käveltyjä koulumatkoja, C-kasetteja ja Nuorten Sävellahja.
Vähän ärsyttää. En haluaisi 70-luvulle suurin surminkaan.
1974 olin 12-vuotias ja mielestäni ihan oikea nuori. Kauheinta aikaa Jos joku ei vaihtaisi päivääkään pois, niin minä vaihtaisin joka ainoan.
Oikestaan minun piti kirjoittaa siitä, että ei kehitys aina olekaan kehittynyt, vaan palannut taaksepäin.
Oli joku tunnettu henkilö kuullut teini-ikäisen räjähtävän räkänauruun kuullessaan, mikä puhelinluettelo on. Älä teini naura.
Oikeastaan teini ja moni muu käyttää paljon vanhempaa konstia olla yhteydessä kaikkiin ja kaiken aikaa.
Varmasti sinä (niin kuin minäkin) olet soittanut 0100 100 tai 118 tai mitä niitä onkaan, tieduteluun ja kysynyt Markku Matkarakastajan tai Maikki Marjetan puhelinnumeroa.
Numerohan löytyy tuota pikaa.
Ja lopuksi ystävällinen Heidi tai Mirkku tai Jami kysyy: "Saanko yhdistää?" Ja monestiko olet sanonut, että joo anna palaa vaan. Monesti, ainakin puhelinlaskun mukaan.
SENTRAALI SANTRA!
Joskus aikoinaan Mantat ja Vannit olivat tekemässä ihan samaa.
Että naura vaan teini. Oot ihan vanhanaikainen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti