KEILAUSTA

Olen keilannut nyt melkein vuoden.
Kävin kurssin ja sain alkuun hieman ohjausta.
Ohjaajina olivat keilausta itsekin pitkään harrastaneet ohjaajat.
Neuvoivat tietysti niin hyvin kuin osasivat.

Hankin pallot, hyvät ja nousevat.
Mustan ja punaisen.
Kengät ja treenikamppeita sekä kisoja varten kauluksellisen nimellä varustetun kisapaidan.
Komeasti selässä lukee punaisin kirjaimin PaulaH. Mustaa punaisella sielläkin.

Innostuin harrastuksesta tosissani. Ja kaiken lisäksi sain uusia tuttavia saman harrastuksen ympäriltä.
Joka viikko suuntaan hallille, välillä useammankin kerran viikossa. Olen koukussa.

Muutama viikko sitten sain uudelleen ohjausta.
Nyt henkilö ohjaaja oli eri ja erit olivat opitkin.

Askellus sai uuden rytmin ja mitat, käsien asento muuttui, pallon kaareen kiinnitettiin huomiota ja sitä korjattiin.
Kuinka ollakaan, kaatoja alkoi tulla ja pallo alkoi nousta ihan eri tavalla.

Tähtääminen on vielä hakusessa mutta kyllä se sieltä tulee, kunhan jaksaa tehdä satoja ja taas satoja toistoja.

Muutaman onnistuneen kaadon tai paikon jälkeen olo on aivan huipussaan. On uskomatonta seurata, kun pyöreä pallo menee radalla juuri kuten oli ajattelut ja tekee sen, mitä oli tarkoituskin. Paikkaa tai kaataa.

Silloin on pakko tuulettaa.
Kyllä tekee hyvää sydämelle ja mielelle.