Joka kevät innostun bongaamaan. En ole hankkinut kiikaraita tai kaukoputkia, en kirjoita näkemiäni lintusia vihkoon.
Katselen pelkillä silmillä ja tallennan jokaisen omintakaiseen kovalevyyn kallonkuoren taakse.
Tänä aamuna sinne jäi pellollinen harmaita, arvokkaasti askeltavia kurkia.
Bongailen muutakin kuin lintuja.
Seuraan kotioven edessä kasvavaa koivua. Sen silmujen kehittymistä, hiipien lisääntyvää vihreyttä, pihalla autojen vieressä kasvavaa Tornionjoen ruusupensasta. Odottelen mahlan nousua. Kuuntelen pihaa ympäröivää ojaa. Milloin lirinä ja lorina alkaa kuulua avoimesta keittiön ikkunasta. Odottelen variksia hyppimään makuuhuoneen katon päälle.
En tunne kovin hyvin lintuja, hyönteisiä tai peltokasveja. En koe sitä kevään seuraamiselle välttämättömäksi. Olen ja odottelen. Kaikki ajallaan. Kevätkin.
Kuuntelen ääntä joelta, kuovi siellä huutaa.
-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti