Lapsi lähtee kodin pihalta ensimmäisen kerran. Laajentaa ihan pikkuisen pikkuihmisen reviiriä. Luvan kanssa. Vanhemmat seisovat keittiön ikkunan ääressä ja katsovat lapsen menoa. Siellä se kävelee ihan yksin, ilman minua, ilman kädestäpitämistä. Mieli tekisi huutaa varoituksia perään: kävele ihan tienreunassa, varo sitä, varo tätä. Mutta luottaa pitää: kyllä se selviää. Sydän kylmänä sitä katselee toppapukuista taapertajaa.
Lapsi kasvaa isommaksi. Reviiri laajenee. Varoitukset oven suussa suusta: kotia ajoissa, viimeistään kahdeksalta. Älä mene outojen kyytiin, tuttujen vain, muista laittaa turvavyö aina kiinni.
Lapsi on kotona. Katselee tellua, irkkaa, mesettää, naamakirjailee. Kukaan ei sano mitään, onhan lapsi kotona. Omien seinien sisällä. Kukaan ei tiedä missä, kenen kanssa ja onko turvavyö kiinni.