maanantai 29. syyskuuta 2008

Mikä on uraauurtavaa. Kummallinen koko sana.
Elokuvista ja kirjoista puhuttaessa uraauurtava on sellainen, joka saa esille kokonaan uuden näkemyksen taiteenlajiin. Sellainen, joka luo uutta.
Sellainen, joka ei lämmitä vanhaa "keittoa" kattilassa ja mausta sitä hieman uudella yrtillä.
Uraauurtavaa työtä voi myös tehdä. Lopettaa vanha haikailu ja ryhtyä oikeasti etsimään ja esittämään uusia, aivan tuoreita näkökulmia työhön. Hätkähdyttää se ja saa aikaan keskustelua. Riitaa ja taas uudelleen uutta ja kummallista. Mutta lopuksi varmaan kaikki nyökyttelevät kahvipöydässäja sanovat: "Juuri tätä kaipasimme, ajatuksen tuuletusta".
Voiko parisuhde olla uraauurtava? No seksissä varmaan, se on tietysti helppo kuvitella.
Mutta muussakin mielessä. Voiko parisuhdetta katsella uudesta näkökulmasta, uusin silmin. Jättäen vanhat silmä(lasit)t koteloon ja aistia uusin aistein. Onkohan se liikaa sittenkin pyydetty? Onkohan ihminen se mikä on ja sellaisena pysyy? Onko helpompaa tallata tuttua polkua ja jättää metsässä rämpimiset sikseen. Siellähän voi tulla vastaan vaikka kivi, kolo tai vaikka peikko, mörkö.
Onko helpompaa olla hyvä siinä missä on ja jättää uuden keksimiset keksijöille, kosmologeille ja taiteilijoille?
Tuntisimmeko Picassoa, jos hän olisi maalannut kuin aikalaisensa? Kaipaisimmeko nyt jotain tuntematonta ja sanoisimmeko toisillemme, että vuosisadan alun taide oli hyvää, mutta tylsää.
Kaipaisimmeko sinistä naista?

Ei kommentteja:

Polku

 Saunapolulla uusi matto. Vihreään loimeen kudottu kaikki värit. Tuo keltainen, punainen, valkoinen ja musta. Kaikki muistan.