Onko sinusta kummallista, miten jotkin tavarat joutuvat aina hukkaan?
Minusta on. En tarkoita sukkia, ne kyllä pysyvät parillaan. Tarkoitan hansikkaita. Luulisi, että vaivalla ja työllä valmistetut nahkaiset, tyylikkäät hansikkaat pysyisivät tallessa. Ovathan ne aina käsillä. Mutta eipä ei. Ensimmäisten syyskylmien aamujen jälkeen kävelet kauppaan, etsit oikean nahkahansikasosaston ja aloitat sovittelun. Ensin tietysti täytyy päättää väri. Siniset olisivat kauniit tai punaiset, mutta eivät sovi minkään takin tai muun vaatetuksen kanssa. Ei siis sinisiä tai punaisia. No ruskeat. Kauniit ovat, mutta nahka näyttää jotenkin halvalta. Kukapa nyt haluaisi halvan näköiset sormikkaat sormiinsa.
Mustaa sen olla pitää. Jos vaikka sattuu talvihautajaiset, niin ovatpahan sitten valmiina. Hautajaisissa pitää olla nahkahansikkaat. Kukkaseppeleen havut pistelevät muutoin sormia.
Ja käyväthän ne muihinkin tilanteisiin.
Koko sitten. Hansikkaissa on jokin outo kokonumerointi, johon ei mikään järki pysty.: 7, 7½, 8... mikä kahdeksan. Onko se kämmenen leveys? Sormien pituus? Koko käden ympärysmitta? Tuumia vai senttejä. Tuumattava on. 7½ on hieman kireä ja 8 hieman löysä. Pitäsi olla vielä välinumero. Amerikkalaisilla varmasti on. Niillähän on kaikkea. Lamakin ja paljon ihmisten taloja myytävänä halvalla. Ja monia rotuja asumassa niitä myytäviä taloja. Lämmintäkin siellä on. Ei siellä hanskoja tarvita kuitenkaan.
7½ siis, kyllä ne siitä asettuvat käteen ja hieman venähtävät kuitenkin. Nahkahan on sellaista. Vanhenevien naisten nahka ainakin.
Onnellisena uusien hanskojen omistajana voit poistua kaupasta ojennellen kauniiden sormikkaiden peittämiä käsiäsi. Silmiä siristämällä syysauringon valossa kädet näyttävät jotenkin kauniimmilta ja kapeammilta.
Kolmen päivän päästä et löydä hanskoja mistään, et kumpaakaan. Ne ovat käsitelleet itsensä hukkaan.