Nykynuorista on oltu kautta aikain jotain mieltä. Tavallisesti juuri sitä tavallista. Nykynuoriso ei kunnioita vanhempiaan, nykynuorison musiikki on kamalaa, vaatteet ovat aivan omituisia ja munuaisensahan ne jäädyttää noissa housuissa. Ei ne kuuntele, ei ne puhu, eikä ne sitä eikä tätä. Huoneessaan vaan makaavat musiikkimuurin takana. Sellaistahan nuoriso on. Oikeasti. Nuoriso on aina tosissaan siinä, mitä kulloinkin tekee. Täysillä. Satasella. Jotkut myös aikuisten oikeesti. Muttei aikuismaisesti. Nuoriso ei voi olla muuta. Niiden on kuljettava porukoissa, puhuttava isoon ääneen ja naurettava niin, että korvakorut mummujen korvalehdissä särisevät. Nuorison pitää keksiä uusi nuorisokulttuuri. Oltava hippinä, punkkarina tai hevi-ihmisenä. Kukapa olisi tavannut tangonuorta. Kulttuurin kehittäminen on vanhoille mahdotonta. Nuorilta sen kehittäminen käy itsestään. Laitetaan tukka eri kuosiin ja vaatteet hullusti päälle ja soitetaan kitaralla uusia, ennen kuulemattomia riffejä. Siinähän se kulttuuri on. Kaikki hoksaavat, että HUGE! Tuohan on uutta ja hienoa, minäkinpä alan rybbäriksi tai myggailemaan. Mikä se sana nyt kulloinkin on.
Nuorten on pakko olla sellaisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti