Laulujoutsenpariskunta uiskentelee rauhaisasti Chiemsee järvellä. Baijerin komeat maisemat reunustavat järveä. Mukava paikka. Talvi alkoi taittua. Vedet olivat vapaat ja lämpeniväkin jo mukavasti. Ruokaa riittää. Mustat räpyläjalat polkevat vettä tasaiseen tahtiin ja matka joutuu. Pariskunta ui lähellä toisiaan. Välillä ne hellästi kohtaavat toinen toisensa kyljen tönäisten, yhteenkuuluvuutta todeten ja todentaen. Saapuvat järvellä sijaitsevan saaren suojaan, kaislikon reunaan ja repivät nokillaan evääksi pohjasta kortetta. Syövät rauhallisesti kupunsa täyttäen. Mikäpä kiire tässä. Valmis maailma. Järvikorte maistuu. Varsinkin tuo kortteen pää tuntuu maistuvan joutsenille. Sokerit herahtavat joutsenen kielellä aminohappojen, kivennäisten ja piin ohella. Kyllä sillä jaksaa uida ja tulevaisuutta suunnitella. Uros katselee taivaisiin suoristaen väärinpäin olevan J-kirjaimen muotoisen kaulansa ja nokkaansa aukoen haistelee ja maistelee tuulta. Uros on jo vanha, niin kuin naaraskin. Monta vuodenkieroa on jo ehtinyt kulua joutsenien harmaasta poikasajasta. Kevääntuloista on jo kertynyt kokemusta. Kohta, aivan kohta on aika nousta siiville ja suunnata kohti pohjoista. Lapin aapasoille lammelle pesimään. Tuttuun paikkaan, jossa jo monet poikueet on munittu, haudottu ja siiville saatettu. Missähän lienevät poikaset nyt? Kukapa sen tietää? Omia puolisojaan lähellä, muuttoa suunnittelemassa. Kyllä ne poikaset pärjäävät maailman tuulissa, vahvoilla siivillä, untavatakit päällä.
Huomenna lähdetään, tuulet ovat kääntyneet ja ovat suotuisat. Kyllähän sitä joutsen jaksaa ilmojen kannattelemana siivet levitettyinä matkata. Ikä vaan alkaa tuntua siiventyvessä. Ei ole enää niin helppo ponkaista vedestä vauhtiin ja laajoilla liikkeillä irrottautua maan vetovoimasta kuin nuorena. Jokohan tämä on viimeisiä muuttoja? Monenlaiset ajatukset pyörivät urosjoutsenen mielessä.
Aamu valkenee ja matkaan lähdetään. Reitti on tuttu. Ei tarvitse miettiä.
Sisäinen kompassi vie ohi Tanskan kalkkikivirannikon ja Malmön vinon kerrostalon. Outo rakennus, sen joutsenet kiertävät kaukaa. Suomen ranta näkyy jo. Vielä jaksetaan ja päästään puhtaimpiin ilmoihin. Alkaa näkyä tutut Pohjanmaan laajat aukeat pellot. Tuossa virtaa vuolaana kevään sateiden jälkeen Kalajoki uomassaan. Välikylän pelloilla on hyvä pysähtyä ja vetää henkeä. Kumman ahtaallahan tuo jo onkin, uros miettii ja selvittää kurkkuaan. Lämpökään ei oikein sisuksissa tunnu, kylmä puskee joutsenpeitteen läpi kylminä öinä. Jalat ovat kovin kylmät. Onneksi on tuo kaveri, ikiaikainen puoliso, joka vieressä maaten lämmittää omalla peitteellään. Päät taipuvat siiven alle ja joutsenet lepäävät.
Matka jatkuu. Kohta ollaan perillä Sallassa Joutenojan kohdilla. Siellä Sammakkoniemen vanhalla tulvaniityllä. Aivan kohta. Siivet iskevät tasaiseen tahtiin, yhtämatkaa joutsenet etenevät. Naaras edellä väkevämpivoimaisena halkoo ilmaa, tietä aukaisten. Hyvä on uroksen siinä imussa lentää.
Laulujoutsenet aukaisevat nokkansa ja ilmoittavat saapuneensa perille. Joutsenten vaskitorvet kumisevat kaikuina rantojen kivistä. Fleerataan vastatuuleen. Perillä.
Naaras alkaa pyöriä tutuissa paikoissa yöpaikkaa polkien. Tässä voitaisi nukkua. Syödään ensin ja sitten hiljennytään. Huomenna voi sitten miettiä sitä uutta poikuetta. Tänään ei jaksa.
Käyvät nukkumaan laulujoutsenet. Vieri vieressä. Sumuinen yö hiipii aapasuolle, peittelee joutsenet.
Aamulla kuuluu naaraan valitus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti