LAULUJEN LUNNAAT

Muutamana päivänä olen miettinyt, osaisiko sitä kirjoittaa suomipoppia. Siis lauluja.
Olin tiistaina varsinaisessa suomipopkonsertissa ja kuuntelin sanoja sillä silm....korvalla. Monissa lauluissa aiheet ovat kovasti samoja. Rakkaus, kaipuu, ikävä, toinen ihminen, yksinäisyys, onni, erot, elon surut ja ilot siellä kovasti olivat esillä. Kaikuivat korville; kuuroille tai kuuleville.
Jotkut itkivät siellä. Sanat koskettivat sielun kieliä kovasti ja syvältä. Niiden täytyi osua arkaan, verestävään kohtaan. Lauluilla on merkitystä. Niillä on helppo purkaa omia tuntojaan, vaikkei puhuisikaan. Mutta osaisiko sitä itse. Sitä jäin miettimään.

Muutamia esimerkkejä tehdyistä lauluista (satunnaisotos):
"Aamulla sulla on nälkä ja unta hiuksissa. Aamulla odotat jotain uutta ja suurempaa. Voit olla onnellinen, jos sul on jotain, mistä haaveilet..."
"Eilen aamu tullutkaan ei, yötuuli se niin tarrautui jäädäkseen. Muuttomiehet verhotkin vei, sun tiedän päätöksessäs nyt pysyneen..."
"Jos se ois helppoo, oisin tehnyt sen jo, vaan se on vaikeata. Jos se ois helppoo, oisin tehnyt sen jo ajat sitten, uskotko..."
"Ikkunasta kuulen, kuinka linnut iloisesti laulaa, kertoen viestiä mulle..."
"...tanssittais sitten kahdestaan ja Roomassa juotais grappaa koko yö..."

No koetetaas suomipoppeilla:
Illalla sun askeleesi vielä kuulen. Ne keittiöön vie.
Lasket vettä lasiin, juot veden virkistävän.
Lasin kalahduksen kuulen. Tiskipöytä vastaanottaa tömähdyksen.

Hiivit viereeni, peittoon käperryt. Tunnen lämmön toisen ihmisen.
Kosken sua hiljaa aivan, arkaillen.
Kätes tavoitan, oot siinä virtaavana vieressäin.
Tunnen sun, tunnet mun
tunne sun, tunnet mun
Shalalaaa, shalaaa

No, ei tullu häävi.
Entäs riistävistä tunteista:

Vihmoo vettä ruutuun, pyyhkijä pyyhkii sen pois.
Kuka pyyhkii silmäni mun, kuka kuivaa kyynelen?
Sieluni sua kaipaa, se huutaa tyhjyyttään.
Yksin oon, ja penkki vieressäin tyhjä myös.
Se sun paikkas on, sua siihen tarvitsen.
En valoa missään nää, pään täyttää outo kylmyys.
Sun kuvas siellä edelleen on, sitä sivuun edes työnnä en.
Sun tuoksus mua lohduttaa, vaan silti sua kaipaan.
Sua kaipaan, sua kaipaan.

Suomipop on kuin kuva meistä suomalaisista. Niinhän sen tietysti pitää ollakin. Ihmisen ilot ja surut. Onnen pilkahdukset ja murheen murahdukset.
Muttei oo Repe Helismaan voittanutta tai Junnu Vainion.
Jos pysyis kuitenkin lestissään.