SISÄINEN ELÄMÄ

Ihminen on siitä hauska otus, että hänellä on sisäinen elämä. Tietysti on myös ulkoinen elämä, muutenhan sitä olisi kuollut.
Eläimillä ei ole sisäistä elämää, paitsi ehkä kissoilla. Kissat näyttävät usein silmiään siristäen suunnittelevan seuraavaa siirtoa. Koirilla ei ole sisäistä elämää. Ne vain hosuavat ja heiluttelevat häntäänsä.
Ihminen miettii, pohtii ja harkitsee. Meniskö käymään kauppakeskuksessa vai hakisiko pitsaa ruuaksi. Se ei tietysti kuulosta kovin jännittävältä sisäiseltä elämältä, mutta on kyllä merkityksellistä. Kauppakeskukseen meno voi tuoda eteen uusia ulottuvuuksia. Ison kauppakeskuksen käytävällä voi kävellä vastaan entinen tuttavuus, jonka kanssa rupatellaan. Ja hauskalta tuntuu vuorovaikutus. Rupattelusta syntyy lupaus pitää yhteyttä ja tietysti sitä pidetään. Jos kyseessä on single-ihminen, tuosta tapaamisesta voi syntyä ihmissuhde, joka johtaa kihlaukseen, häihin ja lapsien saamiseen. Eikö muka ole suurta käydä kauppakeskuksessa?
Pitsan syömisestä voi seurata monia tapahtumia. Pitää päättää, minkälaista pitsaa ottaa. Vaikkapa kebab-lihaisan pitsan. Iltapäivällä ihminen kaikesta työstä väsyneenä ja nälkäisenä hotkii kebab-lihaa tuskin hengittäen välillä ja saa kuin saakin kurkunpäähänsä tarttumaan aimo annoksen lampaanlihamössöä. Ei kulje henki ei. Tukehtuminen on lähellä, mutta onneksi läheinen ihminen osaa Heimlichin otteen ja puristaa pallean kasaan. Lampaanlihamössö sinkoutuu kurkusta lattialla ja ihminen on saanut kokonaisen elämän käyttöönsä. Muutto manalle siirtyi.
Joskus ihminen näyttää lamaantuneelta. Hän makaa sohvalla viltti nenään asti vedettynä. Yksikään lihas ei liikahda. Kuitenkin ihminen ajattelee. Aivoja on vaikea sammuttaa. Kytkin puuttuu. Päässä liikkuvat monimuotoiset ja innovatiiviset ajatukset. Voi esimerkiksi miettiä talvikenkien ostoa, tuulen syntyä merellä, auringon pimennystä tai lattian vahausta. Monia asioita liikkuu ihmisen päässä, mutta ei hevosen.