Ihmiselle on annettu pääsääntöisesti mukavat aistit: näkö, kuulo, haju, maku, tunto ainakin. Jotkut sanovat omaavansa kuudennekin aistin. Voi olla, en käy väittämään vastaan. Ehkä sitä tuntuu itselläkin olevan joskus, joskus ei. Uskoisin sen liittyvän kuitenkin kaikkiin muihin aisteihin.
Korvilla kuulemme. Jotkut paremmin tai huonommin. Vanhemmilta ihmisiltä häviää korkeat äänet jossakin vaiheessa. Kuulo vanhenee. Ei pelaa kuulokarvat ja -solut kuten ennen. Mutta kukapa sitä kaipaakaan heinäsirkansiritystä. Ärsyttäähän se, jos koko päivän sirittää korvanjuuressa lomamatkalla aurinkoa ottaessa. Joskus kuulo voi myös herkistyä. Kuulee kaiken hyvin ja terävästi. Aistii äänenpainot ja -sävyt selkeästi. Yksikorvaisilla toinen korva korvaa toisen. Äänet vyöryvät päälle ja se tuntuu välillä kaaokselta. Hermo palaa herkästi. Ei jaksa kuunnella. Mee sinä siitä muualle, sanoo kärkkäästi.
Silmillä näemme. Sydämelläänkin voi nähdä ja Pikku Prinssissä meitä oikein kehoitetaankin näkemään sydämellämme, mutta silmillä siis tavallisesti. Katsomme ympärillemme ja näemme asiat kuitenkin eri tavalla jokainen. Jokainen värikin on eri ihmisille erilainen. Eikös olekin kummaa. Se, mikä minusta on lämpimän punainen, on toiselle oranssi. Musta imee itseensä kaiken valon ja valkoinen heijastaa kaiken pois. Värejä ei jää aistittavaksi.
Katsomme metsää ja joku näkee metsän lähireunan, joku ison puun, joku kokonaisen metsäalueen pelottavana tai turvaisana, joku seikkailun ja nuotiosavun. Katsomme lähellämme ihmisiä ja näemme kokonaisuuden tai osan. Ulkomuodon, kasvot, kädet, eleet, ilmeet. Silmillä pilkomme ihmisen osiin tai kokoamme kokonaisuuden pirstoutuneesta kuvasta.
Hajuaistimme tuo herkästi hajumuiston: rapakon, kulotuksen, tulvaniityn, lantakasan, pilkotun puun tuoksut ja hajut. Hajuissamme matkustamme historiaan usein. Voimme inhota hajuja ja nauttia hajuista, tuoksuista. Hajut ympäröivät meitä. Masentunut ihminen suojaa itsensä hajuilla.
Ihollamme tunnemme. Lapsi äidin rinnoilla, pehmeä poskennukka poskellamme. Pienet kädet tavoittelemassa käsiämme. Käden kädessä, käden harteillamme. Suojaamassa, lohduttamassa. Vaatteet eristävät meidät hyvin kosketukselta. Alaston ihoa aistii joka neliömillillään. Senkin, ettei ole aistittavaa. Ihomme välittää kosketuksen tiedoksi, tunteeksi. Nyrkinisku kasvoihin tai lyönti kehoomme ei myöskään unohdu. Ihomme muistaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti