Näin joulun lähetyessä monessa keittiössä pöydän ääressä tai iltasin ennen unentuloa sängyssä maatessa, pää kuumana joutuu miettimään, mitä antaisin lahjaksi Uuno-serkulle tai Laina-tädille. Ensin tietysti päässä käydään läpi tarkasti, mitä on aikaisemmin annettu. Viime jouluna pakettiin käärittiin porejalkakylpylaite, sitä edellisenä vuonna teinkin ihan omin käsin puunkantotelineen. Hankala paketoitava oli koko häkkyrä. Naulat repi useammankin metrin lahjapaperia. Joskus on tullut annettua villapuserokin. Lahja-täti on saanut kuumenevat hiuspatukat, pannunalusia Pentikistä ja kynttilänjalkoja joka lähtöön, väriin ja kokoon. Nyt pitäisi kyllä keksiä jotain tosi ylellistä ja hienoa. Ovat sen verran vanhoja ja eipä taida olla kummallakaan rintaperillisiä. Jotain ylellistä siis. Matkalahjakortti? No kumpikaan ei kyllä taloistaan hievahdakkaan, joten hukkaan menisi. Käyttämättä jäisi, ei siis kylpyläänkään lillumaan porekylpyihin tai intialaiseen päänhierontaan. Jotain mitä voi käyttää kotona ja josta olisi kuitenkin pitemmäksi aikaa iloa ja nautintoa ja ehkä sitä pysyisi paremmin kummankin mielessä. Vaikea on moinen kysymys. Jotain vaatetta ehkä. Vähän hankala ostaa, kun Lahja-täti vaihtaa painoaan + - 20 kiloa muutamassa kuukaudessa ja Uuno-serkku ei taas paljon vaatteita vaihtele. Sama Jussi-paita on ollut käytössä varmaan 70-luvulta asti.
Ha haa. Nyt tuli idea. Vuodevaatteita. Niitä käyttää jokainen ja niitä on pakko myös vaihtaa aika ajoin. Uunonkin. Muuten alkaa yöllä kutittamaan. Lakanat välähtää siis mieleen. Sängyssä miettiessä se on kyllä ymmärrettävääkin. Toisaalta se on kyllä niin arkinen lahja. Onkohan tämä nyt hyvä idea? Ajatteleekohan lahjansaaja, että luulen hänen olevan laiska vaihtamaan lakanoita tai olevan sängyssään vanhoissa lakanoissa? Vaikea kysymys. Mutta jos ostaisi sellaiset satiiniset lakanat. Mustat vaikka Uunolle, poikamiehelle ja Lahjalle kermankeltaiset. Siinä olisi ylellisyyttä, käytännöllisyyttä eikä se vihjaisi huonoon hygieniaankaan. Siis kauppaan ja satiinilakanat hienoon pakettiin. Suosittelen miettimään kuitenkin vielä.
Oetteko nimittäin kokeilleet maata satiinilakanoissa. Helvetilliset kapistukset. Menet sänkyyn niin lakanat on kylmät ja aika kovan tuntuiset. No keho lämmittää ja kohta on jo melkein inhimillistä maata sängyssä, vaan eipä aikaakaan, kun aluslakana alkaa tuntua nihkeältä ihoa vasten. Ei siinä jaksa olla samassa paikassa sen siunaamaa hetkeä. Sitä yrittää kääntyillä ja vääntyilla löytääkseen kuivan ja lämpimän kohdan. Vaan ei pysy pää tyynyllä. Koko ajan pitää jännittää niskaa, ettei liukuisi tyynyltä pois. Aamulla sitten herää tai ei herää vaan nousee ylös valvotun yön jälkeen noidannuoli niskassaan ja viikko sairaslomaa. Pomo kiittäää ja kuittaa! Aikasi kun kääntyilet noissa satiinilakanoissa niin pussilakanaosa alkaa luisua peitosta eroon kohti lattiaa tai jos olet sattunut jostakin syystä pääsemään uneen, niin heräät kohta lakana kiertyneenä tiukaksi vyyhdeksi kaulasi ympärille.
Jos joku antaa toiselle lahjaksi satiinilakanat, ei ystävyydestä voida puhua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti