Toivottelemme toisillemme vuoden mittaan erilaisia asioita; hyviä tai vähemmän hyviä. Työni puolesta olen joskus kuullut niitä huonompiakin. Mutta ei haukku haavaa tee. Sen kestää viran puolesta. Jokaisessa hommassa on pimeät puolensa, mutta myös valoisat.
Tavatessamme toivotamme toisillemme hyvää päivää, hyvää yötä ja hyvää työpäivää ja näin joulun alla usein myös rauhaisaa joulua ja saman tien ryntäämme paistamaan lanttulaatikkoa ja raastamaan porkkanoita ja kiehuttamaan kattiloita pilalle riisipuuron alle. Onneksi minut laitettiin eilen ajattelemaan toisin.
Eilen illalla istuin ystävän kanssa kirkonpenkissä ja kuuntelin kahta lahjakasta nuorta ihmistä. Olivat ajaneet läpi hyisen loskan ja tulleet varta vasten esiintymään meidän kotikirkkoon.
Lauloivat ja soittivat joulujatsia... jazzia. Laulu helisi helposti ja kitaran äänet kimpoilivat meissä ja seinissä pehmeästi edeten. Monista asioista väsyneenä istuin selkä nuokollaan siinä penkissä ja kuuntelin. Tietämättäni etsin joulumieltä. Ja yhtäkkiä: kuin lahjana sain sen. Lahja siirtyi minuun. Lempeä ja hyvä mieli häivytti kaiken muun tieltään. Pään sisällä kirkastui ja tyhjeni.
Ajattelin tuota lahjaa, minkä noilta nuorilta esiintyviltä ihmisiltä sain minä ja me kaikki kirkossa istuvat. Minulle oudot ihmiset antoivat sellaisen lahjan. Liikutuin ja kuuntelin.
Joulu tuli minuun ilman kultaa ja kimallusta. Ilman paperia, teippiä ja lahjanarua. Se ei maistunut, ei tuoksunut miltään eikä sitä voinut ottaa käteen, mutta silti se oli suurin lahja, mitä tiedän.
Tänä jouluna haluan toivottaa samaa mieltä ihan kaikille. Ihan jokaiselle.
-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti