En ole innokas minkään hössöttäjä. Sytyn asioihin aika hitaasti.
No, kohtuullisessa ajassa kuitenkin, jos asia on sen väärti. Jahkaajat ja vatkaajat saavat läheiset ihmiset repimään hiuksiaan ja huutamaan suureen ääneen sisäisestä tuskasta.
Siis mielestäni osaan puntaroida asioita ja päättää järkeen käyvässä ajassa. Saa toki olla eri mieltäkin.
Asioissa ja tapahtumissa on puolia, joita pitää miettiä, harkita ja joskus ottaa tuumaustauko.
Esimerkiksi joulu, joulun vietto ja siihen valmistautuminen. Ei hyvää joulua saa hätiköidä pilalle.
Omaan valmistautumiseeni kuuluu se, että kynttilöitä ilmestyy marraskuussa pöydille, takanreunalle ja pianon päälle. Vaikkei siinä saisikaan säilyttää mitään; kukkia, lamppuja tai pikku roipetta, mutta siis kuitenkin. Kauniita ovat kynttilät mustaa pianon pintaa vasten.
Kynttilät syttyvät kotona , kun hämärän määrä ulkona lisääntyy. Kynttilöiden valo on armollista ja pehmeää. Niiden valossa asiat näkyvät paljon paremmin kuin parhaimmankaan valonheittimen paisteessa.
Joulukuussa pakastimeen ilmaantuu torttutaikina. Siitä pääsee kätsästi leipomaan torttusia, kun into iskee. Joululimppu on tietysti pakko korkata jo heti niiden ilmaantuessa kauppaan. Ei sitä pysty vastustamaan. Ihana imelä, maltainen maku kutkuttaa makuhermoa suussa juuri oikealla tavalla. Jouluomenat tuovat taloon myöskin jouluisen tuoksun. Kukaan ei kuitenkaan omenoita syö ja viimeistään tammikuun lopussa nuo muuttumattomat etelän hedelmät heitetään roskiin. Maatumaan niitä ei saa kompostissa.
Laatikot ja muut jouluiset herkut valmistan vasta jouluviikolla.
Tästä kaikesta näkee, miten maltillinen joulun valmistelija olen.
Ei hässäkkää, ei kiirettä eikä hössötystä. Vaan joulun taikaa.
Mutta joululaulut soivat jo lokakuusta alkaen mielessä.
Joka joulu ihastun uuteen joululauluun. Ja laulan sitä ääneen ja äänettä koko ajan.
-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti