Joulun alla ja kevällä kouluissa on kuhinaa. On todistusten teon ja jakamisen aika.
Lukukauden työt pannaan puntariin ja mitataan. Muutaman kuukauden ansiot tai ansiottomuudet palkitaan. Onko nelonen, kuutonen, seiska vai peräti kiitettävän ysin ansainnut koululainen?
Oppilas ei varmaankaan tai äiti, isä tule ajatelleeksi, miten numeron antaminen voi opettajaa ahdistaa. Ja onhan se vähän luonnotonta puuhaa. Nuori, persoonallisuuttaan kasvattava lapsi arvioidaan numerolla. Onko osoittanut kypsyyttä hahmottaa yhtälön syvimmän olemuksen vai onko ulkolukuna opetellut koko homman? Onko jatkomahdollisuuksia edetä yhtälöstä toiseen?
Kyllähän aikuisiakin arvioidaan. Kehityskeskustelut ovat vallanneet monet työpaikat. Esimiehen kanssa arvioidaan edellisvuoden tavoitteita. Päästiinkö niihin vai jäikö alle. Asetetaan uusia tavoitteita ja entistä huimempia tavoitellaan.
Mitenhän ennen? Miettikö maamies peltosaran päässä, että tästä se tulos syntyy ja tuottavuus lisääntyy. 12% ainakin, kun laittaa heposen vetämään äestä ja kohta siementä peltoon mullanrakoon. Halla oli tietysti yllättävä kvartaalin haittatekijä, joka saattoi tehdä laskevahkon tuottavuusaleneman. Onko ensi syksynä taantuma vallannut laarin? Löytyykö lopputuotos panosta eli leipää pöydästä vielä keväälläkin?
Vai kirosiko tai siunasiko pellon, sylkäisi kouriinsa ja sanoi, että ...Tosta se lähtee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti