Pentuna meiltä peloteltiin pissat housuun monenlaisilla asioilla.
Silloin aikaan mustalaiset elikkä romaanit kiersivät hevosilla ja vaunuilla paikasta toiseen, varmaan sukukunnittain ja monena kesänä tulivat koulun pihalle leiriä pitämään. Ihan luvan perästä, heistä kun ei haittaa ollut. Ehkä päinvastoin virkistivät akateemisen sivistyksen alkukotia omilla lauluillaan ja nuotioillaan mukavasti. Naiset kävivät hakemassa hanasta vettä ja pyykkiä sai pestä tuvassa. Aikoipa joku rouva jättää poikalapsensa meille kasvatiksikin, mutta kai äidinsydän sitten kuitenkin käski tekemään toisin. En siis saanut romaaniveljeä.
No, mustalaisilla meitä peloteltiin. Jos et sitä ja tätä, niin joudut mustalaisen rekeen. Eipä paljon tehonnut. Oli mennyt terä siitä uhkauksesta, kun oli nähnyt ihan mukavia romaaneja.
No Taivaan Isällä peloteltiin tietysti. Varmasti heittää kuumalla kivellä päähän, jos vaikka kirosi. Ihan vahingossa. Mikäs auttoi, jos sattui lyömään pottuvarpaan kiveen, niin kyllä siinä perkele sujahti ilman pyytämisiä suusta. Ukkosella kyllä vähän pelotti, että noinko tuo nyt heittelee niitä tulisia kiviä ihmispolojen päähän. Taisin yrittää katsoakin niiden kovasti kiroilevien ihmisten päälakea, että oisko palovammoja. Ei näkynyt.
Joulu oli tietysti luku sinänsä. Kaiken maailman tontut ja haltiat hiippaili ikkunoiden takana, vaikka asuttiin toisessa kerroksessa. Kai niille kuvittelin pikkuiset siivet punanutun selästä pilkottamaan. Eihän se muutoin olisi onnistunut. Ja ikkunalaudalle oli ihan oikesti ilmaantunutkin pikkuisia jälkiä. Vähän ne kyllä oli niinkuin sormella olisi paineltu.
Tonttu siinä oli ollut. Oli varmasti. Kiltteyden aikaa siis piti kestää ainakin marraskuun puolesta välistä jouluaattoon. Ja usein saikin lahjoja, kilttinä siis olin ollut.
Ainakin siinä määrin, ettei tullut niitä risuja.
Lapsena siis piti pelätä vähän kaikkia ja kaikkea. Siksi meistä varmaan tuli ihan kunnon ihmisiä.
-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti