Moniin tilaisuuksiin mennessään ihminen pynttääntyy parhaimpiinsa, laittaa maskaraa ripsiin ja tupsuttelee erilaisia ihmishajun peittäviä hajuaineita omiin onkaloihinsa. Onpa keksitty jo tuoksuvia sukkahousujakin.
Monien tilaisuuksien jälkeen yleisönosaston kirjoitukset täyttyvät pahanmielen purkauksista
... Että muuten olisi ollut loistava sellokonsertti kahdelle sellolle, mutta edessä oleva herrasmies haisi niin Old Spiceltä, että pois oli lähdettävä heti jo puoliväliajalla. Ei saanut allergikko henkeä...
Monet ovat oppineet jo sietämään ihmisen ominaishajua ja elämään sen kanssa niin, etteivät käytä enää hajuvesiä, ei eau de toilettea tai parfyymiä. Kainaloonkin sipaistaan vain hajutonta ja väritöntä kainalohienpoistajaa.
Ymmärrän allergikkoa.
Hajut ovat nimittäin muistissani kaikkein voimakkaimpia. Hajut, tuoksut nostavat mieleen tilan, ihmiset ja tunteet nopeammin kuin pelkkä ajatus muistista kaivettuna ehtisi.
Pystyn palauttamaan mieleeni muutaman kymmenen vuoden takaisen yksiön keittiöineen, vessoineen ja ihmisineen pelkän hajun perusteella, kun kohtaan sen.
Muistan myös ihmiset hajun tai tuoksun perusteella.
Eri mielentilassa olevat ihmiset haisevat erilaiselta. Vihaisen ihmisen haistaa jo kaukaa. Se haju on kuuma, pistävä, vähän likainen tai tunkkainen. Sellainen haju tulee kohti lujaa ja väkivaltaisesti. Sitä ei voi kiertää eikä sitä pääse pakoon.
Iloinen ihminen tuoksuu miedosti. Se on vähän kuin keväisen pihan tuoksu. Pikkuisen maata, pikkuisen ruohoa ja kukanvartta. Sellaista nuuhkii mieluusti.
On myös tutkittu, että ihmiset pariutuvat (siis löytävät parin) hajun perusteella.
Eikö olekin mahtava ajaus, että kaikista maailman kuudesta miljardista ihmisestä löytyy itselle sopiva passelin hajun perusteella!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti