VÄITTELYÄ

Väittelevät eläkeiästä. Minulla ei ole oikeastaan ollut mitään kantaa koko asiaan.
Sellainen täytyy varmaan muodostaa pikinmiten.
Olen tehnyt palkallista työtä 17-vuotiaasta asti ja sillä miten kuten elättänyt itseni. Leipää ja vähän salaattia, joskus juustoakin on ollut leivän päällä. Eläke ei ole kertynyt kuitenkaan yhtä kauan. Noista nuorena tehdyistä töistä olen antanut lahjaksi eläkesijoitusrahastoon jokusen markan (sitä aikaa siis) minäkin. En saa niitä itse vanhana. No, joku tarvitseva saa kuitenkin. Se ei rassaa minua.
Välillä olin yrittäjänäkin. Yrittäjän rahat ovat aina vähissä ja niistä ei suuria summia sijoiteltu eläkkeeseen. En ole katkera siitäkään. Sain tehdä sitä työtä, mistä pidin ja olin oman itseni rouva.
Aloin sitten lasten teon ja jäin vain kotiäidiksi. Ihan vaan kotiin. Ei kertynyt eläkettä ei. Ei latin latia. Tästä olen kaikkein vähiten murheissani. Sain viettää oikeaa perhe-elämää monta vuotta ja oppia tuntemaan perinpohjin kolme ainutkertaista poikaa.
Laman iskiessä edellisellä kerralla lähdin opiskelemaan uutta ammattia. Ajatellen josko siitä leipä irtoaisi loppuelämäksi. Ei siis eläkettä.
Nykyisellään olen ihan mukavassa asemassa, johdan isoa laitosta ja pomottelen päivittäin. Palkkakin on kohtuullinen. Olen siihen tyytyväinen.
Eläkevakuutusmaksua palkanlaskija muistaa periä palkastani kuukausittain.
Eläkeiää minulla ei ole.
Ehdotankin siis, että kaikki työskentelisivät 75 -vuotiaaksi asti ja pitempäänkin, jos rollaattorilla pääsee työmaalle vielä.
Se olisi hyvä ikä jäädä eläkkeelle ja minäkin saattaisin saada muutaman sata euroa kuukaudessa.
-