Olen äiti. Ihminen. Äiti-ihminen.
Äiteihin liitetään monenlaisia tunneperäisiä mielikuvia. Yksi niistä lienee pullantuoksu.
En osaa leipoa pullaa. Ensimmäisillä kokeiluerillä olisi mieluummin voinut pelata pesäpalloa kuin syödä. Hampaansa niillä olisi ainakin murtanut. Ja taidettiinpa yksi ripustaa seinällekin. Naulalla. Varoittavaksi esimerkiksi varmaan.
Olen sitkeästi kyllä harjoitellut. Kerran vuodessa intoonnun kokeilemaan, josko onnistuisi ja edistystä on tapahtunut (ajattelen toiveekkaasti).
Lämpiminä, juuri uunista tulleina niitä voi syödäkin. Maku on aina uusi yllätys.
Olen pakastepullantuoksuinen äiti.
Siunatut leipomoyritykset ovat pelastaneet minut.
-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti