Lapsi oppii monia asioita mallin kautta ja toiston kautta.
Lasta opetetaan kääntymään, konttaamaan, kävelemään, puhumaan ja vaikka mitä toistamalla useita kertoja samaa ja taas samaa.
Ja kas, lapsi oppii. Ihan varmasti, jos kaikki edellytykset (huonotkin) ovat ihmistaimessa valmiina. Lapsella on siis valmiudet oppia myös arvostamaan muita ja itseään opittuaan mallin tai päinvastoin.
Onko sinulle tehty joskus jotain oiken hyvää? Toivon tietysti, että jokaiselle on.
Sanottu hyvin, paijattu, kehuttu, kuunneltu, huomioitu. Sinua ja vain sinua. Se hivelee pintaa ja syvemmältä. Sen vaikutus kestää ja kestää koko elon ajan.
Onko sinulle tehty päinvastoin? Pidetty pahoin, vähät välitetty. Sinusta vain sinusta.
Monille ihmisille on. Jo ihan pienestä pitäen.
Lyöty, tehty arvottomaksi, halveksitty tai katsottu läpi kuin sinua ei olisi olemassakaan.
Sekin jää ihmiseen. Pintaa syvemmälle. Sitä ei voi pestä pois eikä hikoilla saunassa höyrynä ilmaan. Kun sinut on todettu arvottomaksi, olet sitä loppuelämäsi. Siihen ei terapia pure.
Sanotaan, ettei haukku haavaa tee. Olen toista mieltä. Ketään ei voi rakastaa ja arvostaa liikaa. Rakkauden liiallisuus ei käänny itseään vastaan. Kas, rakkauteen kuuluu rehellisyys ja siihen ei kuulu narsismi.
En tiedä, uskotko sinä tähän. Minä uskon, pienestä pitäen.
-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti