Menetin tänään neitsyyteni. 47-vuotiaana. Aika makia juttu.
Ajoin moottoripyörällä.
Yli kaksikymmentä vuotta olen tarkkaillut maisemaa miehen takaa ja vierestä. Kovasti nauttien.
Jostakin syystä alkoi kuitenkin tuntua siltä, että pitäisi kokeilla ajamista. Osaisiko sitä ja nauttisiko siitä? Ajamisesta ihan ite.
Ja nauttihan sitä. Hupaisaa ja jännittävää oli.
Mukava, aika hauska ja kannustava autokoulun opettaja seisoi minun ja pyörän vieressä ja johdatteli minut mottoripyöräilyn saloihin: "Pyörä suorassa ja katse eteenpäin, ei mittareihin tai vaihteeseen."
Olo oli kuin polkupyörällä opetellessa; joku ottaa kiinni, jos lähden kaatumaan. Joku neuvoo, jos en osaa.
Ei tarvinnut ottaa kiinni. Kehui tasapainoa loistavaksi ja sanoi huomaavansa, että moottoripyöräilty on. Ja sanoi, että kyllä sinusta ajaja tulee. JIPPAA!
Jännä tunne. En edes muista, milloin olisin opetellut jotain IHAN UUTTA. Jotain sellaista, ettei ole mitään käsitystä, mitä tapahtuu ja kuinka osaan. Olipa huisaa huomata, että oppii sitä.
Ja huomenna lisää! Nastaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti