Kesä on kukkeimmillaan.
Niin on. Senhän nyt näkee tollokin. Puut pursuavat vihreyttään ja linnut laulaa sirkuttaa nokat aukinaisina, että korviin ottaa ja vähän jo tympäseekin.
Vähän vaan.
Sääsket ovat lehahtaneet lätäköistä esiin ja parveilevat ihmisten kanssa samoissa paikoissa. Kiusallaan ja lisääntyäkseen.
Kaikki laittavat kesävaatetta päälle ja heittävät talvipalttoot komeron perille roikkumaan talvea odottamaan.
Ei silti auttanut kesän hellesää poistamaan huonoilta uutisilta huonoutta. Eikä pystynyt lämmin kesätuuli puhaltamaan pois murhetta hartioilta.
Kyllä se menee juuri niin: kun ihmisellä on murhetta tai jos jakaa murhetta muiden kanssa, niin siinä ei auta linnun liverrys eikä hyttysen ininä. Murhe tulee ja vie taivaan pilveen.
-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti