Kuuntelin autossa, omasta mielestäni ainakin chansonia. Edith lauloi ääni väristen, tunnistettavalla tavalla suurista rakkauksista ja suurista suruista.
Vaan chanson ei tarkoitakaan sitä, mitä äkkiseltään luulisi. Siis nimenomaan Edithin laulaman musiikin kaltaista.
Asia jäi kuitenkin mietityttämään. Mitä se oikeastaan on, tämä chanson?
Nettaamaan siis.
Tulokseksi sain, että chanson on mitä tahansa ranskaksi laulettua musiikkia! Noinkohan? Ranskalainen punk-bändi astelee lauteille ja aloittaa ranskankielisen kylmistä kylmimmän punk-kappaleensa ja se olisi sitten chansonia!
Luokittelemmeko asioita liikaa? Musiikkia, kirjoja, elokuvia, ihmisiä, eläimiä. Ruotsalainen luonnontutkija Carl von Linné, oli luokittelijoiden luokittelija. Taisi onnistua luomaan luokittelujärjestelmänkin. Linnèstä on sanonta "Luoja loi mutta Linné järjesti". Mikä se ajaa ihmistä laittamaan asiat luokkiin, listoihin ja erilaatuisiin järjestelmiin? Aakkosiin vähintään.
Haetaanko sillä helpotusta asioiden ymmärtämiselle? Johtuuko listaaminen, järjestäminen luokkiin ihmisen muistin heikkoudesta?
Onko tapamme suhtutua ihmisiin luontevampaa, kun olemme antaneet kanssaihmisillemme luokan; tehdastyöläinen, johtaja, ministeri, rekkakuski, puutarhuri, vahtimestari, alivaltiosihteeri, kanttori taikka pappi?
Tätä jään miettimään.
-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti