Luin lehteä. Lehdessä oli tieteestä ja huijaamisesta kertova juttu. Opin siitä paljon uutta.
Verrataanpa huippuunsa viritettyä tiedemiestä ja sakkadia nopeampia taikureita. Kumpaa uskomme?
Tiedemies pinnistelee yksinäisyydessään kainalot hikimärkinä tutkijankopissaan vuosikausia. Joskus koko elämänsä, joko onnistuen tai epäonnistuen. Sitä ei voi edes parhaimillakaan todennäköisyyslaskematietokoneohjelmilla laskea.
Tohtori siis tutkii vaikkapa silmillä erottamatonta, älyttömässä kaukaisuudessa olevaa kaasupilven lievettä. Ensiksi se on pitänyt löytää ja toiseksi on pitänyt päättää, onko se tutkimisen arvoinen ja kolmanneksi, mikä hemmetin merkitys sillä on ymmärryksen lisäämisessä. Koko elämän tutkii tätä. Tutkimusmatkansa aikana henkilö saa ahaa- ja raivokohtauselämyksiä. Salaisia tutkimuspapereita ja muistinaputikkuja säilytetään vahvoissa kassakaapeissa tai sitten niitä heitellään roskikseen epätoivoisena.
Karua on tutkijan elämä.
Taikuri tulee näyttämölle, kumartelee ja hauskuuttaa katsojajoukkoa. Kertoo muikean anekdootin taikka vähän leikittelee katsojan kanssa, joka punehtuen on valokeilassa hetken. Taikuri luo maagisen tunnelman, että yleisö on tärkein ja aivan välttämätön osa show-esitystä. Ja onhan se. Ei olisi taikurilla mitään syytä esiintyä ilman yleisöä.
Hiat näytetään; tyhjät on, käsiä heilutellaan kaarevin liikkein. Tyhjät ovat ja kuitenkin samassa sakkadissa taikurilla onkin kädessään jänöjussi, kanarianlintu, värikkäitä silkkiliinoja tai kukkasia eturivin paksulle rouvalle.
Sakkadi on silmiemme nopea liike verkkokalvolta aivoihin, vain millisekunttien pituinen aika. Siinä ajassa ehtii toimia vain taikuri. Käsien liikkeen kaarevuus on ehdottoman tärkeä seikka. Jos liikkuttaa kättä suoraan, ihmissilmä seuraa sitä sen oletettuun kohteeseen, mutta kaarevan liikkeen päämäärä on epäselvä ja ihmisaivo ei pysty päättelemään, mihin käsi on menossa ja siksi ei seuraa sitä. Kätsää, eikö?
Molemmissa ammattikunnissa on ollut henkilöitä, jotka ovat tehneet toistensa hommia. On ollut suuria, maailmankuuluja taikureita, jotka ovat väittäneet temppuiluansa suuriksi tieteelliseksi näytöiksi. Milloin telepatiasta tai mistäpä vain. Ei vain ole telepatiaa saatu purkkiin tutkittavaksi. Yksi etu taikurilla kuitenkin on: hän voi tieteellisen kokeen tavoin toistaa temppunsa. Mutta taikuri ei koskaan julkaise tai kerro temppuansa kuten tiedemiehet ja -naiset.
Maailmansivu on ollut myös tiedemiehiä, jotka ovat saavuttaneet mullistavia uusia löytöjä ja aluevaltauksia vaikkapa fysiikan tai kosmologian aloilla. Ovat tiedemiehet varmaan sillä epätoivon hetkellä, yön pimeimpinä tunteina alkaneet tehtailla omakeksimiään koetuloksia. Vähän on oikaistu koeasetteluissa ja tuloksissa. Ja tiedemieshän on tieteellisen kielenkäyttön mestari ja niinpä näpäkästi on julkaisukelpoinen artikkeli pyörähtänyt word-tiedostona tiedemaailman pähkäiltäväksi.
Kumpi on aidompi? Kumpi on suurempi huijari?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti